Kuulen ääniä, hiljaisia huutoja. Avunhuutoja? Onko jotain tapahtunut? Ei. Äänet rauhoittavat minua kieroutuneella, epätavallisella tavalla. Kuin ne huutaisivat nimeäni. Tunnen ne, ystäväni ja perheeni. Tulevatko huudot veden pinnan alta? En tiedä, olen eksyksissä itsekin joten sillä ei ole mitään väliä. Kahlaan syvemmälle veteen samalla katsellen ympärilleni kuin etsiäkseni äänien lähdettä. Ihan kuin sillä olisi väliä. Onko millään enää väliä? Veden pohja on pehmeä, kuin upottavaa samettia jalkojani vasten.
YOU ARE READING
Alla Veden
Short StoryKirjoitettu syksyllä 2017. Kaikki alkoi vain alakulosta ja harmaudesta, mutta syvemmälle mennessäni eksyin kokonaan. • #1 Mentalhealth (14.10.19) #1 Ystävät (3.11.19) #1 Yksinäisyys (5.1.20) #1 Perhe (6.7.20)
