Samassa kirkas, mutta hyvin pieni ja lämmin valo kirkastaa veden karkottaen hiljalleen kaiken pimeyden. Alan vasta nyt tuntemaan kuinka kylmää vesi on, kuinka pimeää ympärilläni on ja kuinka yksinäisyyden, eristäytymisen ja hiljaisuuden tuoma turva on väistynyt tieltä, vaihtunut uhaksi. Kuulen ystäväni ja perheeni. En saa selvää sanoista tai lauseista, mutta tuntuu kuin he kuiskisivat aivan korvani vieressä. Tunnen kuinka lähes näkymättömät, valoa ja lämpöä hehkuvat kädet alkavat vetää minua pinnalle, pois pimeydestä ja alakulosta.
YOU ARE READING
Alla Veden
Short StoryKirjoitettu syksyllä 2017. Kaikki alkoi vain alakulosta ja harmaudesta, mutta syvemmälle mennessäni eksyin kokonaan. • #1 Mentalhealth (14.10.19) #1 Ystävät (3.11.19) #1 Yksinäisyys (5.1.20) #1 Perhe (6.7.20)