Alla Veden

Pelastus

Vihdoin pystyn asettamaan jalkani takaisin maalle. Kavahdan ajatusta ja odotusta hiekan kylmyydestä, mutta se on poissa. Hiekka on pehmeää ja lämmintä. Tältä mieleni maisema näyttää. Värejä, iloa, lämpöä ja rakkautta. Tunnen loputonta kiitollisuutta. Kiitollisuutta käsille jotka auttoivat minut ylös pimeydestä ja takaisin pinnalle. Tunnen olevani kiitollinen myös itselleni. Oli kylmää ja pimeää, mutta pyysin apua. Kiusaajani olivat poissa rannalta, poissa mielestäni. Heidän jalanjälkensä ovat yhä painautuneena hiekkaan, mutta se ei haittaa. Haavat paranevat aina, usein jättäen jälkeensä arpia. Arvet voivat olla kivuliaita ja ikävää katsottavaa, mutta ne merkitsevät voittoa. Se mikä ei tapa, vahvistaa.