Rannan yläpuolella värittömällä taivaalla liukuu tummia uhkaavia pilviä. Käännyn hitaasti ja täristen ympäri, ja jatkan syvemmälle sysimustaan pimeyteen. Jalkani ovat heikot, mutta vesi kannattelee minua. Pääni on yhtä sotkua ja sydäntäni kylmää. Vesi ei tunnu enää lämpimältä, se on inhottavan viileää. Mitä syvemmälle menen, sitä hyisempää vesi on. Ei sillä että välittäisin lainkaan. Olen vedessä kaulaani myöten eikä minulla ole voimia jatkaa mihinkään suuntaan. Vilkaisen olkani yli rannalle vielä viimeisen kerran, ja antaudun tämän jälkeen hyisen kylmyyden ja pimeyden syleilyyn pinnan alle. Ihan yksin.
KAMU SEDANG MEMBACA
Alla Veden
Cerita PendekKirjoitettu syksyllä 2017. Kaikki alkoi vain alakulosta ja harmaudesta, mutta syvemmälle mennessäni eksyin kokonaan. • #1 Mentalhealth (14.10.19) #1 Ystävät (3.11.19) #1 Yksinäisyys (5.1.20) #1 Perhe (6.7.20)
