Alla Veden

Helpotus

Tunnen ja tiedän olevani turvassa. Kädet lämmittävät minua, enkä tunne veden kylmyyttä enää. Näen veden pinnan yläpuolelta kajastavan päivänvalon. Valonsäteet tanssivat kasvoillani ja täytyn uudella toivolla. Kurotan kädelläni ylöspäin. Pinta! Vain hetkeä myöhemmin nostan kasvoni ylös vedestä. Lämmin aurinko loistaa lempeällä sinisellä taivaalla ja lämmittää jääkylmiä, harmahtavia lähes valkoisia kasvojani ja kylmyydestä violetteja huuliani. Kädet kannattelevat minua veden pinnan yläpuolella ilmassa. Oloni on kevyt ja tuntuu kuin suuret painavat kahleet olisi nostettu jaloistani. Rannalla huojuvat puut ovat kauniin elinvoimaisia ja vaaleanvihreitä oksat verhottuna vaaleanpunaisilla suurilla kukilla. Taivaalla ei näy merkkiäkään myrskystä. Vesi on yhä pelottavaa ja pimeää, mutta se ei ole vaaraksi minulle. En aio palata. Tajuan leijuvani hitaasti rantaa kohti. Katson alas veden pintaan ja kohtaan peilikuvani katseen. Tunnen tämän tytön kuvastuksessa. Hän hymyilee silmiään myöten kaikessa pirteydessään ja värikkyydessään. On kuin kylmyys olisi valunut pois kehostani, enkä kaivannut sitä takaisin.