Yhtäkkiä takaani kuuluu korviahuumaava rysähdys, kuin aivan lähistöllä riehuva ukkosmyrsky. Säikähdän ääntä kuoliaaksi, käännyn ympäri ja tunnen kuinka tunteeni ja ajatukseni ajautuvat hurrikaanin sydämeen pääni sisällä. Pahat ihmiset, kiusaajieni kasvot virnuilevat minulle ilkikurisesti rannalla. Näen heidän kieroutuneet hymynsä, ja ne saavat minut jähmettymään täysin. Samaan aikaan ymmärrän, että myös lähimmäisteni huudot tulevat rannalta. Pelkään liikaa enkä voi palata sinne. Miksi kukaan ei tullut perääni kun etsin heitä vedestä? Oliko se yhdentekevää että kävelin yksin syvemmälle? Mieleni täyttyy epäilyksestä ja epäluottamuksesta.
YOU ARE READING
Alla Veden
Short StoryKirjoitettu syksyllä 2017. Kaikki alkoi vain alakulosta ja harmaudesta, mutta syvemmälle mennessäni eksyin kokonaan. • #1 Mentalhealth (14.10.19) #1 Ystävät (3.11.19) #1 Yksinäisyys (5.1.20) #1 Perhe (6.7.20)
