Puoliksi mysteeri

Luku 1

(Ivyn näkökulma) maanantai
Heräsin, kun auringon säteet paistoivat ikkunasta suoraan silmiini. Siristin hieman silmiäni ja käänsin kylkeäni. En halunnut nousta vielä. Nyt oli se päivä. Ensimmäinen koulupäivä kesäloman jälkeen.

Mietit varmaan, että kuka edes olen. Olen Ivy Walker, 16-vuotias ja asun äitini kanssa. Tämä ehkä yllättää, mutta isäni oli ihmissusi. Eli minä olen puoliksi susi. Äitini on ihan ihminen, äläkä kysy, miten he ovat rakastuneet ja saaneet minut. Kyllähän Bellekin rakastui hirviöön. No kuitenkin, kun olin 6-vuotias, isäni löydettiin ja hänet ammuttiin. Kun olin 4-vuotias, vanhempani huomasivat kykyni muuttua sudeksi. Voin siis muuttua sudeksi ja takaisin, milloin haluan. En vielä hallitse muuttumistani tarpeeksi, sillä saatan muuttua sudeksi tunteideni takia. Jos tunnen vihaa, ärsytystä, turhautuneisuutta tai mitään negatiivisia tunteita, niin kehoni purkaa ne tunteet muuttamalla minut sudeksi. Siksi en uskalla olla paljoa ihmisten kanssa tekemisissä. Kaikista kauhein aika on täydenkuun yö. Täydenkuun yönä muutun vastentahtoisesti ja minusta tulee aggressiivinen. Minulle tulee silloin myös hyvin iso tappamisen halu. Siksi pelkään aina täydenkuun tuloa. Minut lukitaan kellarissamme olevaan häkkiin, etten satuttaisi ketään. Ainoa, joka tietää voimastani, on äitini. Jos joku muu saisi tietää, niin minulle kävisi varmaan samalla tavalla, kuin isälleni kävi. Muutokset eivät ole kivuliaita, paitsi täydenkuun yönä. Silloin se sattuu, paljon. Minä kutsun sitä omaksi painajaisyökseni. Tavallisissa muuntautumisissa pystyn kontrolloida itseäni puoliksi. Minulla on suden mieli ja keho, mutta silti myös oma ihmismieleni. Täydenkuun yö on ihan eri asia.

Olen tavallisessa ihmiskoulussa. Äitini aina pelkää, että koulussa tapahtuisi jotain, mikä saisi minut muuntautumaan ja salaisuuteni paljastuisi kaikille. Onneksi koulun ihan vieressä on metsä, johon voin paeta nopeasti rauhoittamaan itseni. Aloitan nyt siis 9-luokan.

Minulla on vain yksi ystävä, Eden, mutta se riittää, koska Eden on ihan paras. Tutustuin häneen 7-luokan alussa, koska olemme olleet samalla luokalla siitä lähtien. Eden ei tiedä salaisuuttani, eikä saa tietää, koska en halua vaarantaa parasta kaveriani. Minulla on myös ihastus ja noh... kaipa minua kiusataankin.

Ihastukseni on August Darwin. Hän on samalla luokalla kanssani. Eden kyllä tietää, että pidän hänestä. Olen kironnut mielessäni 7-luokasta lähtien, että miksi olin mennyt ihastumaan, sillä en uskaltanut seurustella kenenkään kanssa. Se olisi vaarallista. August on pitkä, hyvännäköinen, kohtelias, hauska, kiva... niin, kuka nyt hänen kaltaisestaan ei voisi pitää? Mutta tuskin alan vieläkään puhumaan Augustille kunnolla. Kerran olin ollut tunnilla hänen parinaan, mutta keskustelimme silloin vain koulu asioista.

Kiusaajani taas on Gianna Carter. Hän on kiusannut minua ja Edenia 7-luokasta saakka. Gianna on rikkaasta perheestä ja hänellä on vuoden vanhempi isoveli viereisessä lukiossa nimeltä Anton. Anton ei ole yhtään, kuin Gianna. Anton on kiltti ja aina valmis auttamaan. En ole hänelle puhunut, mutta koulussamme hän on oikea julkkis. Olisikohan jo Gianna ottanut opikseen? Tuskinpa...

Nyt sinä kuitenkin tiedät minusta jotain.

Nousin sängystäni, sillä tiesin, että en saisi enää unta. Puin päälle nopeasti ison mustan hupparin ja mustat verkkari housut. Pidin mustasta ja sen kyllä huomasi. Kävelin portaita alas alakertaan. Talossa oli aivan hiljaista, joten äitini oli jo lähtenyt töihin. Hän oli ylilääkäri. Ainakin siitä sai paljon palkkaa. Kello oli 8.30 ja koulu alkoi vasta 9.00. Onneksi minulla kesti vain viisi minuuttia kouluun kävellen.

Tein itselleni paahtoleivän keittiössä, johon laitoin kinkkua, juustoa ja kurkkua. Sutena minulle kelpasi vain raaka liha, joten sitäkin löytyi jääkaapista. Istuin pöytään ja aloin syödä kaikessa rauhassa.

Yritin keksiä hyviäkin puolia koulun alusta. Näen Edenin, näen Augustin, eikä ole enää niin tylsää päivisin. Tosin, aina kun minulla on tylsää, pystyn vain muuttua sudeksi ja mennä syvälle metsään juoksentelemaan. Olin tehnyt sitä 10-vuotiaasta saakka, joten tunsin metsän yhtä hyvin, kuin oman kotini.

Hetken päästä olin syönyt ja lähdin vessaan.

Vessassa pesin hampaani ja kasvoni. Muut tytöt aina meikkaavat, mutta minä en pitänyt siitä. Ei minun pitänyt mitään peitelläkään, sillä minulle ei vain tullut finnejä tai näppylöitä. Luulen, että se on voimani ansiota. Harjasin vielä hiukseni ja sen jälkeen katsoin itseäni hetken peilistä. Tajusin, että rennot ja isot vaatteet oikeasti sopivat minulle paremmin ja tykkäsin niistä enemmän. Hiukseni laskeutuivat nätisti olilleni ja ajattelin, että olin valmis.

Hetken päästä olin valmis ja vilkaisin kelloa. 8.55 eli minun piti lähteä heti. Yleensä ensimmäisenä päivänä ei tarvinnut reppua, joten laitoin vain avaimet ja kännykän taskuun ja lähdin.

Kävelin ripeää vauhtia kouluun, koska en halunnut myöhästyä jo ensimmäisenä päivänä. Näin koulun kaukana ja kiristin vauhtiani. Pian kuitenkin saavuin koulun pihaan, joka oli täynnä oppilaita.

Ensin yritin tähyillä Edeniä, mutta se oli mahdotonta, joten oli pakko lähteä ihmistungokseen. Väistelin ihmisiä parhaani mukaan. En ollut koskaan tykännyt ahtaudesta ja tunsin ahdistuksen purkautuvan sisältäni. Nyt Ivy hengitä ja rauhoita itsesi! Ihmiset tönivät minua ja siitä huomasi, etten ollut hirveän suosittu koulussani. Tai ehkä olin suosittu luuseri, kun Gianna oli suosittu ulkonäkönsä ja varakkaan perheensä vuoksi ja August oli suosittu ulkonäkönsä ja luonteensa vuoksi. Ihmiset tönivät vain enemmän, kunnes kaaduin maahan, mutta en pahasti. Olin siinä hetken, en tiedä miksi. Joku mielihäiriö. Kukaan ei onneksi kiinnittänyt huomiota minuun.

-Väistäkää! Kuulin huudon ja tunnistin sen Edenin ääneksi. Nousin nopeasti ylös ja helpotuin, kun näin parhaan kaverini halaavan minua samalla sekunnilla.

-Moi! Oli jo ikävä. Etsinkin sinua äsken, sanoin helpottuneella äänellä.

-Mutta minä löysinkin sinut ensin. Oletko valmis ensimmäiseen koulu päivään? Tyttö kysyi. Katsoin ensin koulu rakennusta ja sitten taas Edeniä.

-En, mutta sovitaan, että olen, huokaisin.

//Moi! Tässä olis eka luku tätä meijän tarinaa, vähän tylsä mut uus luku tulee heti kun tähän tulee vähän lukijoita. Huomautelkaa kirjotusvirheistä, jos niitä löydätte. Kommentoikaa, mitä mieltä ootte ja halutteko jatkoa. Ei muuta, nauttikaa tarinasta!
Sanoja : 853