Puoliksi mysteeri

Luku 5

(Augustin näkökulma) koulun jälkeen, maanantai
-Huhh.. En muistanu et koulu ois näin rankkaa, valitin Giannalle, kun olimme kävelemässä ulos ensimmäisenä koulupäivänä koulun ovista. Gianna naurahti ja sanoi:

-Aina sä vaan valitat! Oot oikeesti pahempi ko mun äiti. Minä nauroin ja katsoin Giannaa. Tajusin, mitä Gianna sanoi ja kysyin:

-Onks sulla kaikki hyvin sun äidin kaa? Gianna siirsi katseensa hätääntyneenä nopeasti jalkoihinsa, mutta nosti päänsä takaisin ylös todella nopeasti.

-Joo on. Miten nii muka ois? Hän sanoi ja naurahti epäilyttävästi.

-Ootko varma? Tai no joo, kyl mä uskon, mutt sanoisiksä jos ois jotain, kysyin ja otin Giannaa olkapäistä kiinni.

-Joojoo tottakai, Gianna vastasi ja hymyili minulle. Huomasin, ettei Giannan hymy ollut aito. Lähdimme hiljaisuudessa kävelemään kohti tietä. Näin koulurakennuksen vieressä seisovan Giannan isoveljen.

-Öö hei Gianna, sanoin. Gianna katsahti minua päin ja kysyi:

-Mmmh?

-Voisiksä oottaa tuolla kaupan vierellä, ku mun avaimet jäi koululle? Kysyin. En olisi halunnut valehdella Giannalle, mutta mun oli pakko saada tietää, mitä Giannalla oli menossa. Olin menossa hänen isoveljensä luo.

-Mä voin kyl myös tulla mukaan, Gianna sanoi ja siirsi katseensa koululle päin.

-Eiku mee sä vaa, mä pärjään hyvin ite eikä mulla mee kauaa, vastasin ja halasin Giannaa.

-Oke, no mä ootan sua kaupalla. Mä käyn ostaa itelle välipalan, hän vastasi ja lähti talsimaan kohti kauppaa.

Kävelin ripeästi kohti Giannan veljeä, Antonia. Vilkuilin vähän väliä taakseni nähdäkseni, oliko Gianna jo poissa näköetäisyydeltä. Näin Giannan astuvan kaupan ovista sisään ja ryntäsin kohti Antonia.

-Öö moi, sanoin hiukan nolona. Olin mennyt puhumaan ihmiselle, joka ei edes tiennyt, kuka olin.

-Mooi, hän vastasi minulle kysyvästi.

-Sä et varmaankaan tiiä kuka oon, aloitin.

-No oon mä sut parisen kertaa nähny Giannan kaa, mut en mä kyl tunne sua ollenkaan, hän vastasi.

-Mmmh jooo.. No siis mä oon Giannan paras kaveri, valehtelin taas. En oikeasti tykännyt valehtelemisesta, mutta oli pakko. Anton loi minuun oudoksuvan katseen. Arvasin, että Anton tiesi siitä, että Giannan paras kaveri oli tyttö.

-Siis paras poikakaveri, korjasin.

-Ja siis mähän oon tuntenu Giannan jo alakoulusta saakka. Se on puhunu paljon hyvää susta, tosiasiassa Gianna ei ole ollut halukas puhumaan Antonista.

-Aijjaa.. Hän mutisi ja näytti mietteliäältä.

-Voinko mä vaan kysyy sulta yhtä juttuu suoraan? Kysyin Antonilta.

-Joo aina saa kysyy, mutt aina ei saa vastausta, hän vastasi ja hymyili minulle veikeästi.

-Joo saat sä, mitä asiaa pikkubroidi? Hän jatkoi.

-Ömm siis onks kenties teijän äidillä ja Giannalla jotain meneillään..? Kysyin hiukan vaisusti. Anton katsoi minua mietteliäästi ja tajusin, että oli meneillään todella jotain, sillä Antonin ilmeestä pystyi päätellä, että hän harkitsi, kertoisiko minulle. Hän kuitenkin vastasi:

-Miten niin?

-No kun... oon huomannu, et Gianna on välillä koulussa alakulonen ja surullinen. Se ei voi johtuu koulusta, koska hengaan sen kaa koko ajan, joten mietin, että voisiko teijän kotona olla jotain meneillään? Kysyin varovasti. Vuotta vanhempi poika tuijotti minua siristäen silmiään ja luultavasti mietti, että olenko tarpeeksi luotettava.

-Kuule... okei, joo, Giannan ja mun kotona on juttuja, mut mä en aio kertoa niistä, varsinkaan Giannan ongelmista. Ne on tosissaan henkilökohtasia asioita, eikä varmaan edes meijän vanhemmat haluu, et kerrotaan ihmisille. Mut jos Gianna päättää kertoa sulle, niin sit se kertoo ite. Ja jos sä satutat sitä kysymällä asiasta, niin sä saat vastata siitä mulle, koska Gianna on mulle tärkee. Se on mun sisko, enkä haluu et sitä satutetaan, Anton selitti.

-Okei, joo, tajuun. Kiitti ku vastasit. Äläkä huoli, en aio satuttaa Giannaa, lupasin ja poika edessäni nyökkäsi vakavalla ilmeellä. Jätin pojan tämän jälkeen yksin ja menin kauppaan, jossa Gianna oli.
Löysin blondin tytön välipalapatukka hyllyltä. Kävelin tämän viereen ja katsoin patukkaa, joka oli tämän kädessä.

-Näyttää hyvältä, huomautin.

-Niin näyttää, mut mun pitää unohtaa tää, koska tajusin, ettei mun rahat riitä, Gianna sanoi pettyneenä.

-Unoha rahas, mä ostan sen sulle, hymyilin, nappasin patukan Giannan kädestä ja kävelin kassalle.

-Ai... no kiitos! Tyttö hymyili takaisin ja kiiruhti perääni.

Ostin patukan ja annoin sen Giannalle. Kävelimme yhdessä kaupan bussipysäkille, koska Gianna menisi bussilla kotiin.

-Voin saattaa sut kotiin, ehdotin bussipysäkillä.

-August, onks kaikki hyvin? Et oo ennen ollu näin kiltti ja se on vähän karmivaa, tyttö kysyi.

-Tottakai on! Haluun vaan olla paras poikaystävä, mikä voi olla, vakuutin, vaikka tiesin valehtelevani, eikä se tuntunut kivalta.

-tiesiksä, et oot aika sulonen, Gianna sanoi, kurkotti puoleeni ja suuteli minua. Vastasin suudelmaan.

Hetken päästä vetäydyin kaemmas, sillä Giannan bussi tuli.

-Älä saata mua. Mun vanhemmat saattais nähä sut, tämä sanoi.

-Okei, moikka, nähään huomenna, sanoin hymyillen.

-Moikka. Rakastan sua, Tyttö hymyili samalla, kun astui bussiin.

-Mäki sua, sanoin ja kun Giannan bussi oli mennyt, käännyin ja olin lähtemässä omaan kotiini.

Kuitenkin kun käännyin, näin edessäni tutun ihmisen. Anton. Säikähdin hieman häntä, koska poika oli ilmestynyt vain tyhjästä.

-Varsinaisia bestiksiä, ku tunnustatte rakkautenne toisillenne ja tolla tavalla vielä suutelette, tämä naurahti, mutta hieman loukkaantunut ilme kasvoillaan.

-Kuule, ei sun olis tarvinnu valehdella mulle, poika jatkoi.

-Hhhh... okei sori, et valehtelin. Mut en tienny miten suhtautuisit, enkä tienny ees, et haluisko Gianna, et kerron. Mut nyt tiiät. Joo, oon Giannan poikakaveri, pahoittelin.

-Relaa, en oo vihanen. On oikeestaan kiva, et Giannal on joku ja se näyttää onnelliselta sun kaa. Älä oikeesti satuta sitä, poika sanoi.

-En vois, rakastan sitä, vakuutin ja kerrankin puhuin totta.

-No hyvä. Mä meen nyt, Anton sanoi ja sen jälkeen lähdin omaa kotia kohti.

Sanoja: 902
//heipparallaa taas! Ollaan päätetty, et yritetään julkasta näitä noin viikon välein. Meillä on semmonen ongelma, et ei osata kirjottaa sillee lyhyesti, nii valitettavasti yhestä päivästä voi tulla monta näkökulmaa, toivottavasti se ei haittaa!❤️