Paha poika ja hyvä tyttö

8.

Hei tyypit 100 lukijaa rikki, ootte lovee💕 

Tessan nk 

Koputan Benjaminin ovelle, nojaan taaksepäin kantapäilleni kun Benjaminin joukkue kaveri, Lotta avaa oven.-Hei! Lotta sanoo ja yritän hymyillä urheasti kun Lotta halaa minua. Kun astun Lotan perässä sisään bileet ovat jo kunnolla käynnissä, en tajua miten Benjamin pystyi järjestämään nämä juuri nyt. Seuraan Lottaa olohuoneeseen ja meinaan jo kysyä missä Benjamin on mutta minun ei tarvitse. Keskellä sohvaa istuu bile-isäntä, Anna sylissään. Heillä näyttää olevan kiire suutelemisessa, koko huone katsoo minuun kun lähes huudan: -Jumalauta, mitä sä teet ton ämmän kanssa? Annan kavahtaa kauemmas Benjaminista ja kohtaan poikaystäväni katseen, Kassu tarttuu käsivarteeni, mutten huomaa sitä. Tuijotan suoraan Benjaminin silmiin ja minulla on niin satutettu olo, miks mä rakastuin siihen ja uskoin sen jutun siitä ettei se oikeesti rakasta Annaa. -Tessa... Benjamin sanoo nimeni, mutta käännyn ympäri takaisin ovelle kuitenkin ennen sitä huudan hänelle: -Pidä vaan hauskaa tuon ämmän kanssa. Kassu yrittää saada minut kiinni, mutta pyristelen hänet irti. -Oma tyttöystäväsi makaa sairaalassa ja sinä annat tuon tapahtua! Sanon hänelle ja avaan oven. Juoksen ulos ja alan todellakin itkeä, lyyhistyn erään katulampun alle. Ulkona sataa ja tilanne on kuin jostain leffasta.  Joku juoksee minua kiinni, Benjamin. Nousen seisomaan kun hän juoksee luokseni, hänen hiuksensa liimaantuvat otsaan kun hän puuskuttaa: -Tessa, se ei ole sitä miltä näyttää. -Ai se kun sä suutelet sun exääs? Mä kysyn ja suoristan käteni mun ja Benjaminin väliin. -Anna vaan suuteli mua! Benjamin sanoo ja mä katon sitä suoraan silmiin. -Miten helvetin tyhmänä sä mua pidät? Mä sanon ja kyyneleet alkaa jo valua mun silmistä. -Tessa.. Benjamin sanoo rauhallisesti ja yrittää tulla lähemmäs. -Mee pois! Mä melkein jo huudan ja oon lähdössä pois mutta Benjamin tarttuu mua vyötäröstä ja kiskoo mut kiinni. -Päästä irti! Mä huudan itkunsekaisesti ja kampeen pois Benjaminin otteesta. -Benjamin, meidän on parempi erota. Mä sanon ja itken. Benjaminkn kasvoille tulee lähes tunnistamaton kolea ilme. Se ei sano mitään ja näyttää miten kusipää se on ja miten sillä ei oo oikeesti sydäntä, kun se vaan kääntyy ja lähtee. Mä romahdan maahan itkemään, mä katon vielä Benjaminin loittonevaa selkää, sen mustan t-paidan selkämystä ja yritän olla miettimättä mitään. Mä en voi edes itkeä Jassun kanssa, mun elämä jota mä olen rakastanut viimeiset 5 kuukautta on hajoamassa käsiin, mun paras ystävä makaa henkihieverissä sairaalassa ja mä ja mun poikaystävä erottiin äsken ja se ei ees sanonu mitään. Joku juoksee talosta, Lotta ja sen poikaystävä Luka. Mä varmasti näytän säälitämmiltä olennolta maailmassa istuessani märässä maassa ja itkiesäni. Lotta kietoo kädet mun ympärille ja vastaan sen halaukseen, mä tiedän että periaatteessa Lotan pitäis olla täysin Benjaminin puolella, se on kuvannut Lottaa sikokseen jota se ei koskaan saanut. -Miks mun elämä hajoo? Mä mutisen samalla kun itken, Lotta siltittää mun selkää ja auttaa mut ylös. -Muru, me saatetaan sut kotiin! Lotta sanoo rauhallisella äänellä. Jossain vaiheessa mä alan rauhoittua ja Luka alkaa puhumaan: -Benjamin tuli sinne bileisiin ihan outona, se alko sanoo vihasen rauhallisesti että kaikki sais lähtee tällä punaisella sekunnilla.

-Silloin mä arvasin, että jotain oli käynyt. Lotta sanoo ja vilkaisee Lukaan:

-Me luultiin eka että Jasmiini oli... Lotta sanoo ja sen ääni sortuu loppuun.

-Mutta sitten sä et seurannut Benjaminia nii me tajuttiin ettei teillä oo kaikki hyvin. Luka sanoo ja mä tajuan miten täydellisen hyvin ne kaks sopii toisilleen. Ne ymmärtää toisiaan pelkillä katsella.

-Vaikka sä luulet ettei Benjaminia kiinnosta... Luka aloittaa ja laskee käden mun olkapäälle:

-Se on sisäisesti ihan rikki! Lotta sanoo ja kietoo kädet mun ympärille.

-Benjamin on muuttunut sen jälkeen kun se jätti Annan, sä oot avannut siitä ihan uuden puolen. Ennen se kohteli kaikkia kusipäisesti ja biletti joka viikonloppu noin. Ja no sä tiedät niistä roskiksesta ja siitä röökistä. Luka jatkaa ja mä nyökkään puolittain. Vaikka mä en kyllä usko kaikkea mitä ne sanoo.

.

Mä herään omasta sängystäni, Lotta ja Luka saatto mut kotiin. Molemmat halas mua ovella ja lupas snäpätä aamulla, mutta silti jotain musta hajosi kun mä näin ne kävelemässä Lotan kädet Lukan ympärillä ja Lukan käsi Lotan olkapäällä. Mä en enää vois kävellä kenenkään kanssa noin lähekkäin, en enää. Niin monestikkun mä olin herännyt Benjaminin vierestä tai kun mä olin kävellyt sen kanssa käsi kädessä. Mä alan itkemään lisää, miks Jassun pitää olla sairaalassa eikä täällä mun luona. Mä en vieläkään voi uskoa että Benjamin suuteli Annaa, vielä kaikkien edessä ja tietäen että mä olin tulossa sinne bileisiin vielä samana iltana. Mä katon nojatuolille ja siinä on mitäs muutakaan kun Benjaminin huppari, pöydällä on meistä otettu kuva ja seinällä olevissa Polaroid kuvissa on meistä monta söpöä pusukuvaa. Miks kaikki muistuttaa Benjaminista täällä?

words:753