Paha poika ja hyvä tyttö

9.

Tessan  nk 

 Siitä on nyt viikko, ehkä mun elämäni pisin viikko. Mä oon ollut koulussa lähinnä yksin, Lotta on ollut mun kanssa aina kun on pystynyt. Ja mä olen todella tajunnut miten oikeasti se ja Luka sopii yhteen. Jassu on vieläkin tajuton siitä on nyt viikko ja 2 päivää. Mä kaipaan sitä koko ajan, vaikka mä onkin käynyt kattomassa sitä. En oo puhunut paljoo Kassun kanssa. Mä oon ajatuksissani kun astun suojatielle, kun mä käännän pääni mä nään auton joka lähestyy mua. Mä lamaanun kokonaan, mutta joku huutaa ja vahva käsi vetää mut pois auton alta. Mä kaadun kävely tielle makaamaan ja auto menee ohi, maa on märkä, mutta mut pois alta vetäisivät pelasti äsken mun hengen. Se on kumartunut mun ylle ja mä kohtaan silmät joita en tahtois nähdä, samat silmät joihin oon monta kertaa kattonu, silmät jotka oon nähnyt monta kertaa just ennen nukahtamista ja heti herättyäni. Silmät jotka kuuluu Benjamille. - Ootko sä kunnossa? Se kysyy ja meinaan heti sanoo kaiken: -En koska meijän paras kaveri makaa sairaalassa ja mulla on ihan helvetillinen ikävä sua koska rakastan sua vielä. Mutta tyydyn vaan sanomaan- Joo! Täällä ei sada nyt vaikka maa on kostea, on helmikuun 1 mutta lumesta ei oo tietoakaan. Benjamin, joka on selkeesti ollut lenkillä auttaa mut pystyyn. Kun me seistään siinä niin vieretysten se hymähtää ja sanoo: -No oot sä vieläkin se sama Tessa joka kulkee aina vähän haaveillen. Mä hymyilen vähän ja meinaan huutaa: -Mä rakastan sua vielä! Benjamin kattoo mua silmiin ja sanoo: -Mitä sulle kuuluu? Eih toi on paska kysymys kyl mä nyt tiedän että sulle ei kuulu hyvää mutta.. se sanoo ja mä hymyilen vähän aidosti. -Mulle kuuluu ihan hyvää, tilanteen huomioon ottaen. Me katotaan toisiamme siinä, mutta se ei oo vaivaannuttavaa hiljaisuus. Mä nautin siitä että mä voin kattoo Benjaminia silmiin. -Mä...mä olin täys kusipää sillon. Benjamin sanoo vähän epäröiden. Mä tyydyn sanomaan neutraalisti: -Niin olit! Benjamin hymähtää,  uutta vakavoituu. -Mä lupaan sulle ettei mun ja Annan välillä tapahtunut sillon mitään, eikö oo tapahtunut nyt kertaakaan mitään. Mä en haluu sitä tyttöö enää ikinä takas. Benjamin sanoo ja kattoo mua taas syvälle silmiin, vou! Tota mä en osannut odottaa. -Sä et usko miten paljon mä oon sua kaivannu! Benjamin sanoo ja tarttuu mua jo kädestä, mä en vastustele. -Sä et usko kuinka paljon, sä satutit mua. Mä vastaan sille. -Tessa, mä rakastan sua! Benjamin melkein parahtaa ja puristaa mun kättä. -Mä olen varmaan maailman  hulluin ihminen ja tyhmin, mutta silti mä rakastan sua Benjamin. Mä sanon ja hymyilen. Sitten me ei enää sanota mitään koska Benjamin kietoo kädet mun ympärille ja vetää mut syliinsä, me suudellaan pitkään. Ja mä voin sanoa että rakkaudessa on taikaa, rakkaus on taikaa koska sen suudelman aikana alkaa satamaan hiljaa lunta. Me aletaan nauraa kun lumi sataa meidän päälle, mä en oo nauranu tai hymyilly viikon niin aidosti kun nyt. Katulampun valo lankeaa meidän päälle kun Benjamin vetää mut uuteen suudelmaan, joka tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta silti liian vähän aikaa. Kaikki ne kyyneleet tuntuu turhaan itketyiltä just nyt kun Benjamin suutelee mua ja kaikki tuntuu olevan hyvin, mutta ei oo. Jassu ei poistu mun mielestä melkein hetkeksikään mutta mä tiedän että Benjaminin avulla mä kestän sen. Ja kun me lähdetään kävelemään käsi kädessä. Tuntuu että kaikki on hyvin. 

words:544 

Onko veikkauksia mitä seuraavana tapahtuu? Sori että tää on näin lyhyt.