Cause a princess doesn't cry // fin

1. ~Vauhdikas reissu~

Ashelyn näkökulma:

"Vasta puolen vuoden sankarina olon jälkeen alkaa sisäistää homman menon", mutisen suu täynnä Wandan aivan ihanaa mustikkapiirakkaa. Natasha Romanoff katselee minua pöydän toiselta puolen syvälle isältäni perittyihin, merensinisiin silmiini. Muiden Avangereiden viikko on ollut yllättävän vilkas. Pari pankkiryöstöä ja muita pelastustehtäviä, sekä tietenkin tylsiä kokouksia eri maiden välillä. Itse en ole tietenkään niihin joutunut, onneksi. Minun ja Peter Parkerin koulupäivät ovat taas olleet täysin normaaleja. Kyllä, Asgårdin prinsessakin käy koulua. Tiistain matikan koe keljuttaa edelleen, sain siitä kuutosen vaikka harjoittelin tosi paljon! Tai, no. Jos rehellisiä ollaan, koko viime viikonlopun olin Avengerina ja maanantai meni kavereiden kanssa kaupungilla. Kerrassaan täydellinen oppilas, I know. Kännykkääni pärähtää viesti:

Peter🕷: Meitä tarvitaan! Täällä lähistöllä kulkee pankkiryöstön tehnyt aseistautunut joukko!

Tony💥: Missä päin, Peter?

Peter🕷: Cáfe Street:illa, tulkaa nopeasti!

Steve, eli Captain America juoksee hälyttämään minut ja Natashan hommiin. Katsomme pikaisesti Nat:in kanssa toisiamme, ennen kuin suuntaamme ulos oleskeluhuoneesta. Teemme vakiolähtömme ja huomaan Buckyn katsovan meitä oudon huvittuneena, jälleen. Olemme Natashan kanssa kuulemma loistava duo, jonka lähdöt ovat dramaattisen hauskoja. Olemme myös loistava taistelupari. Natasha on loistava taistelija ja minä osaan ennakoida vihollisten liikkeet sekä nähdä niiden pahimmat pelot, enkä ole mikään huono soturikaan. Meitä Avengereita on moneen lähtöön. Steve Rogers, eli Captain America on joukon seniori, joka syntyi vuonna 1920, hän sai supersotilasseerumia ja myöhemmin tämä syväjäädytettiin. Uskomaton tyyppi! Natasha, eli Black Widow on loistava taistelija ja muuten huippu kaveri. Wanda Maximoff pystyy muokkaamaan todellisuutta muiden mielessä. Hiukan karmivaa jopa. Tony Stark, eli Ironman tuntuu olevan ryhmän johtaja, vaikka todellisuudessa se onkin Nick Fury. Sitten jäljellä ovat enää Steven paras ystävä Bucky Barnes, eli Winter Soldier, Sam Wilson eli Falcon, Bruce Banner eli Hulk, Peter Parker eli Spider-Man, Clint Barton eli Hawkeye, Scott Lang eli Antman, Rhodey eli Warmachine, isäni adoptoitu veli Loki sekä Vision, joka on Tonyn, Brucen ja osittain Ultronin luoma tietokoneäly, joka valitettavasti ei tunne käsitettä 'ovi'. Lisäksi tiimiin kuuluu Thor, Asgårdin kuningas, ukkosen jumala ja samalla minun isäni.

Loikkaan pikaisesti erään kerrostalon katolle Falconin siipien kyydittämänä. Heilautan Sam:ille kättäni kiitokseksi ja tämä tekee niin myös. Suuntaan katseeni taivaalle jossa näen Tonyn ja Rhodeyn jo valmistautuvan hyökkäykseen. Kyykistyn lähelle katon reunaa ja katsahdan alas. Natasha on vastapäisellä katolla ja tuijottaa vuoroin minua ja vieressäni tarkkailevaa Steveä, selvästi merkkiä odottaen. Steve katsoo pitkään alaspäin, kunnes nostaa kätensä ilmaan. Hetken päästä hän laskee sen. Se on merkki, Steve hyppää alas katolta ja iskee kilvellään aseistautunutta miestä. Bucky viittoo kulman takana minua alas ja hyppään Natashan vanavedessä alas. En ole vielä kovin kokenut hyppäämään korkealta taisteluun, joten Steve muodostaa puna-valkoisella kilvellään minulle pienen laskeutumisalustan, johon tähtään laskuni. Laskeutuminen menee täysin nappiin, pieniä horjahduksia lukuunottamatta.

"Varokaa!" kuulen Clintin äänen jossain takanamme. Ilman mitään varoitusta joku tuuppaa Steveä selkään ja lennän kilven päältä alas asfaltille. Steve kaatuu ja ehdin juuri siirtää jalkojani, ettei mies rysähtäisi koko painollaan niiden päälle. Natasha vetää minut silmänräpäyksessä sivuun nähdessään vihollisen uhkaavan nyrkin tulevan minua kohti. Saan jalkani taas kantamaan ja seison nyt omin voimin pystyssä, mutta Nat pitelee edelleen käsivarrestani kiinni. Steve nousee ripeästi ylös ja lausuu ikonisen lauseensa: "Voin jatkaa tätä koko päivän." Suupielilleni nousee pieni hymynkare ja keskitän kaiken fyysisen voimani seuraavaan potkuun, jonka tähtään juokseni ase kädessä ryntäävään viholliseen. Minulla on vyölläni pieni pistooli, jota en kovin usein ole joutunut käyttämään. Nyt kuitenkin nappaan aseen käteeni ja lataan sen. Ammun pari varoituslaukausta, joista kumpikaan ei onneksi osu kehenkään. Minua aiemmin lähestynyt mies tuijottaa minua vihaisen hämmentyneenä, kunnes saa Steven kilvestä naamaansa. Kaikki viholliset on taltutettu, yllättävän nopeasti. Meillä on hyvä tiimi. Tony ja Steve lähtevät pankille palauttamaan ryöstösaalista, sekä selvittävät asiat poliisien kanssa.

Kävelen hengästyneenä Natashan kanssa kulman taakse, jossa Bucky, Clint ja Peter jo ovatkin.
"Hyvin tehty, tiimi", Bucky toteaa hymyillen.

"Oli aika nopea reissu", Peter sanoo. Kaikki nyökyttelevät ja ilman varoitusta tunnen jonkun nappaavan minut korkealle ilmaan. Suustani pääsee tavanomainen kiljaisu, kun isäni heittää minut reppuselkäänsä.

"Hei murunen, hienosti toimittu", isäni kääntää olkansa yli katsettaan minuun. "Joo, oli aika vauhdikas reissu", naurahdan ja yritän katsella maisemia, joista Mjölnir:in nopeasta menosta johtuen ei saa hirveämmin selkoa. Laskeudumme Avengers Towerin katolle kuten aina ja Thor laskee minut alas. Lähden kävelemään tornin sisätiloihin ja suunnistan ensimmäisenä huoneeseeni vaihtamaan rennommat vaatteet. Tyydyn mustiin reisitaskuhousuihin ja minulle monta kokoa liian isoon, Gant:in mustaan huppariin, joka on oikeastaan isäni. Rakastan isoja vaatteita ja olenkin tyhjentänyt isäni vaatekaapin niistä vaatteista, mitä hän ei KOSKAAN käytä. Tai, no. Oikeastaan isä on antanut ne minulle, sillä kuulemma aina kuolaan niiden perään. Harjaan ruskeat, tuuheat hiukseni, jotka olen perinyt äidiltäni. Katson itseäni peilistä vilauttaen itselleni nopean hammashymyn. Nappaan puhelimeni laturista ja lähden nappikuulokkeet korvillani vaeltelemaan kohti oleskeluhuonetta. Monet sanovat minun muistuttavan Starlordia riehuessani pitkin käytäviä musiikin tahtiin. Tämä ei tosiaankaan ole poikkeus. Lempibiisini, The Score:n 'Legend' alkaa soida korvissani. Alan hyräilemään kappaletta silmät kiinni ja pyörin pitkin käytävää. Matkaa oleskeluhuoneelle on ehkä kymmenisen metriä ja vauhtini on tällä hetkellä noin yksi metri viidessä minuutissa pyöriessäni ympyrää. Kappaleen loputtua olen onnistunut liikkumaan eteenpäin juurikin sen metrin. Avaan silmäni ja huomaan läheiseen seinustaan nojaavan, huvittuneen Tonyn.

"Sulla on vissiin hyvät vibat", Tony hymähtää ja tunnen hiukan punehtuvani. "Ööh, joo", totean hiljaa ja lähden hitaasti jatkamaan matkaa kohti oleskeluhuonetta, tuntien edelleen Tonyn polttavan katseen niskassani.

Oleskeluhuoneessa on tavallinen meno päällä. Wanda tekee tapansa mukaan jotain taivaallista ruokaa, Vision ihmettelee tämän puuhia, Bucky ja Peter väittelevät jostain ja muut selailevat joko käsissään olevia älylaitteita tai kuuntelevat Steven iänikuista tarinaa Toisesta maailmansodasta, joka kuullaan viikottain, miltei päivittäin. Huokaan naurahtaen ja kävelen Wandan luo hellan viereen.

"Tuoksuu ihanalta", huokaan ja vedän ruoan tuoksua sisääni. "Kiva kuulla, Ashley", Wanda hymyilee minulle. Vision katsoo minua tavallisella ilmeellään, joka on jopa hiukan pelottava minun makuuni. Lähden hivuttautumaan kohti sohvaa ja istahdan isäni syliin.

"Te ootte kyllä ihana perhe", Peter tokaisee kateellisena. Naurahdan Peterille hieman. Kaikkien yllätykseksi äskettäin oleskeluhuoneeseen tullut Tony istahtaa sohvalle ja nappaa Peterin kainaloonsa. Kaikki katsovat Tonya hämmentyneenä ja hiljenevät. Wanda lopettaa spagettien sekoittelun ja tuijottaa Tonya tyrmistyneenä. Onneksi Peter älyää keventää tunnelmaa ja alkaa nauramaan, jonka jälkeen kaikkia muitakin alkaa hymyilyttää ja naurattaa.

'Words 996'

Heyyy ihanaa ku oot tullu lukemaan lukemaan Warrior-
kirjaa. Aattelin tehä tähän kirjaan ihan vaan tämmösen kevyen alun, jotta tää ei ala liian rajusti tai pitkästi ja jää sitä mukaa liian tylsäks.🙈🙈

by: Millii✨