Cause a princess doesn't cry // fin

4. ~"Mitä urpo?"~

Ashleyn näkökulma:

Katson pitkään vuorotellen Tonya ja Peteriä. Suuni on loksahtanut auki järkytyksestä.
"Haloo, maa kutsuu", Peter huhuilee. Ravistan pikaisesti päätäni. Vedän syvään henkeä.

"Kuulkaas nyt. Se, että Peter kokeilee portaalia minun puolestani, ei poista sitä faktaa että puolet koko Amerikasta voi räjähtää tuusan nuuskaksi!", huudan naama punaisena suoraan Tonylle. Näen sivusilmällä Peterin hätkähtävän ja vilkaisevan isääni.

"Se ei..." Tony yrittää kertoa.
"Mua ei kiinnosta enää pätkääkään tuo paskanjauhanta, tee mitä teet, mutta mä en ole sun tukena", puuskahdan ja painun taas laborotoriosta pihalle ovet paukkuen. Tällä kertaa vielä pahantuulisempana kuin äsken. Kuulen jonkun juoksevan perääni.

"Ashley! Odota!", isä juoksee eteeni.
"Vie mut kotiin", mumisen pää painuksissa. Ukkosen jumala huokaa ja vetää minut suureen ja lämpimään halaukseensa painaen päänsä minun pääni päälle.

"Miettisit vielä, marmatat kuitenkin heti huomenna, kuinka tylsää kotona olo on", Thor naurahtaa hiuksiani vasten. Niiskaisen hieman. En tiedä miksi, sillä minua ei edes itketä. Niiskaus saa isän otteen vain tiukentumaan ympärilläni. Halaan tätä takaisin. Siinä me seisomme, varmaan monta minuuttia vain toisiimme kietoutuneina isän silitellessä selkääni.

"Mutta tiedätkö mitä", isä sanoo yhtäkkiä. Nostan katsettani isän rinnasta ja katson miestä suoraan tämän sinisiin silmiin.
"No?"

"Lähdettäisiinkö käymään pienellä lennolla? Emme ole ehtineet viettää laatuaikaa viime päivinä", isä toteaa olkiaan kohautellen. Mietin hetken kuitenkin innostuen ajatuksesta. Isä huomaa hymyni ja ojentaa kätensä eteeni.

"Diili?" isä kysäisee.
"Diili", vastaan hymyillen ja tartun isän käteen ja kättelemme, kuin tapaisimme ensimmäistä kertaa hienossa kokouksessa.

Ei kulu kauaakaan, kun olemme Thorin kanssa jo ilmassa. Istun jälleen tämän selässä Mjölnirin kiidättäessä minua ja ukkosen jumalaa ilmojen halki. Naurahdan hiljaa ja painaudun isän selkää vasten kiertäen käteni tätä vasten. Katselen alas ja näen lähinnä pilviä. Yhtäkkiä jotain kummaa tapahtuu. Isän ote Mjölniristä irtoaa, vaikka lentäessä sen pitäisi olla täysin mahdotonta. Lähdemme molemmat putoamaan alaspäin. Päästän kovaäänisen kiljaisun ja peitän suuni kädelläni. Putoan alaspäin monta kymmentä metriä, kunnes osun johonkin joustavaan. Uskaltaudun avaamaan silmäni yksitellen ja huomaan rimpuilevani paksussa verkossa. Näen isän laskeutuvan Mjölnirin kanssa alas ja katsellen minuun päin huvittuneen oloisena.

"Pöö", kuulen äänen sanovan takanani. Hätkähdän ja yritän vaistomaisesti irrottaa nyrkkiäni ansasta. Käännän hieman päätäni ja huomaan Peterin Spider-Man asussaan kyykistyvän viereeni. Tämä auttaa minut irti. Yritän hakea tasapainoa maahan päästyäni ja olo on kuin puklaisin jotain ulos.

"Olipas mulla tarkka sihti", Peter hymähtää kehuskellen.
"No joo, voitko ottaa tän töhnän pois?" hoputan parasta ystävääni.

"Joo, otetaan otetaan. Mitenkäs siinä noin pääsi käymään?" Peter esittää kysymyksensä selvästi isälleni. Tämä raapii hieman niskaansa.
"Focus ei ollut ihan sataprosenttista", Thor sanoo hieman naurahtaen ja kuulen takanani olevan pojan tekevän samoin.

"Joo, okei. Menkäähän te siitä, minä jatkan kierrostani. Moro", Peter huikkaa nauraen. Minä punastun hieman noloissani ja Thor pörröttää hiuksiani.
"Kuule!" mukamas suutun hiuksieni sotkemisesta.

"Älä nyt päälle käy", Thor virnistää.
"Ai enkö!?" alan haastamaan isääni ja pian tämä huomaa makaavansa maassa. Ei mene kauaakaan, kun tunnen, että minut selätetään ja huomaan olevani selälläni maata vasten. Nauran vatsa kippurassa ja yritän päästä pois isäni kutituksen armoilta. Yritän potkia, lyödä ja rimpuilla niin paljon, kuin minusta lähtee, mutta nauraessa siitä ei tule yhtään mitään. Kun saan tilaisuuden, tartun miestä kädestä ja kiskaisen tämänkin maan kamaralle. Nousen nopeasti ylös.