Cause a princess doesn't cry // fin

5. ~"Kas, pikkunatiainen"~

Ashleyn näkökulma:

Monta pitkää tuntia on kulunut, eikä tehtävälle lähteneistä Avengereista ole vieläkään kuulunut mitään. Tony on vain päivystänyt tietokoneen ääressä heidän menoaan jäljityskartalta. Istuskelen oleskeluhuoneen ikkunalaudalla huoneen puolella ja katselen ulos. Pian tunnen kehossani outoja värähtelyitä. Ensin selkäpiissäni, sitten päässäni. Lopuksi värähtelyt kulkevat kämmeniini asti. Tiedän isän ottavan yhteyttä, sillä ulkona ukkostaa. Minulla on ukonilman aikaan mahdollisuus tuntea isäni yhteydenotto värähtelyinä. Jos hän ei ota yhteyttä, ukkonen on minulle samanlainen kuin muillekkin. Pelkkää räiskettä ja pauketta.

"Ashley?" Bucky yskäisee. Käännyn katsomaan miestä hämmentyneenä.
"Kaikki hyvin?" tämä kysyy. Nyökkään hämilläni ja jatkan ulkoilman tutkimista. Yllättäen Tony juoksee oleskeluhuoneeseen.

"Muut tarvitsevat apua! NYT!" Tony karjaisee ja hätkähdämme Buckyn kanssa molemmat. Katsahdamme toisiamme nopeasti ja huomaamme vikkelän Tonyn poistuneen hälyttämään jäljelle jääneet Avengerit.

Vision jää tekniseksi tueksi tornille. Pian minä, Tony, Bucky, Scott, Sam, Rhodey ja jopa Loki olemme Avengereiden aluksen luona. Nousemme kaikki kyytiin. Tony ja Rhodey siirtyvät aluksen ohjaamoon. Minua alkaa hieman jännittää, sillä emme tiedä mitä on vastassa.

"Olemme perillä", Tony kuuluttaa kun saavumme paikalle. Katson alaspäin avonaisesta ovesta, josta meidän on pian tarkoitus hypätä. Kumma kyllä en näe aiemmin paikalla olleita tiimiläisiä.

"Onko kaikki hyvin Ashley? Olet hieman kalpea", Sam kysyy huolissaan.
"Joo olen, ihmettelen vain missä kaikki muut ovat", selitän.

Päätämme valmistautua hyppyihin. Jokainen hyppää eri suuntiin. Kun pääsen ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen laskeutumaan, huomaan olevani jonkun rakennuksen juurella. Kaduilla on hiljaista, pelottavan hiljaista. Kävelen hetken aikaa suoraan eteenpäin, kunnes tunnen jonkun kiskaisevan minua ranteesta. Suustani pääsee pieni vinkaisu, mutta tunnen seuraavaksi jonkun peittävän suuni kädellään. Henkilö lähtee kuljettamaan minua jonkintapaiseen huoneeseen, tyrkkää vaan sisään ja lukitsee oven. Jään katsomaan suu auki ovea ja sen jälkeen käännyn hitaasti ympäri.

"Kas, pikkunatiainen", Steve hymähtää hieman. Vedän syvään henkeä.
" Mitä täällä on tapahtunut?" kysyn rauhallisella äänellä. Steve vilkaisee ympärilleen.
"Kaikki muut, paitsi isäsi on siepattu, kuten näet. Tämä oli väijytys", Steve kertoo.

Katson miestä järkyttyneenä ja tajuan, että korvanappini on viety. Lösähdän lattialle istumaan ja Natasha ryntää luokseni.
"Haloo? Kaikki kotona?" nainen alkaa ravistelemaan minua. Katson tätä lautasen kokoisilla silmillä ja tämä auttaa minut ylös. Nyökytän pienesti päätäni ja Nat huokaisee helpotuksesta.

Tonyn näkökulma:

"Bucky, missä Ashley?" kysyn huolestuneena radioon.
"En tiedä, hänestä ei kuulu mitään", kuulen vastauksen ja sen jälkeen epämääräistä räiskettä ja tappelun ääntä.
"Bucky? BUCKY!?" huudan, mutta vastausta ei kuulu.

"Kaksi tiimiläistä on kadonnut viiden minuutin sisällä ollessaan samalla suunnalla, tämä ei ole sattumaa", Sam toteaa.
"Näen yläilmoissa jotain", sanon radioon. Lennän lähemmäs kohdetta, joka on myrskypilvessä. Lähempänä ollessani totean tämän Thoriksi.

"Thor! Mitä on tapahtunut?" kysyn miehen luokse päästyäni.
"Muut on siepattu", Thor sanoo kylmästi. Katson ukkosen jumalaa järkyttyneenä.

"Vision? Onko mitään mahdollisuutta selvittää heidän sijaintiaan?" kysyn hädissäni.
"On, mr. Stark. Voin katsoa, mihin heidän sijaintinsa päättyi", Vision toteaa ja alkaa toimia. Pian saankin tekoälyltä koordinaatit ja lähden suuntaamaan kohti paikkaa, missä kaikkien jäljittimet ovat lopettaneet toimintansa.

Ashleyn näkökulma:

Huoneeseen nakataan pian minun sinne saapumiseni jälkeen joku. Tulija mätkähtää vatsalleen lattialle. Steve tunnistaa siepatun henkilön heti tämän hiuksista.

"Bucky", tämä takeltelee hätääntyneenä.
"Steve, ei hätää", Bucky ärähtää ja nousee ylös kopistellen katupölyjä vaatteistaan. Mies katsoo ympärilleen ja minut huomatessaan tämän siniset silmät lukkiutuvat omiini. Tunnen pienehkön hymynkareen nousevan suupielilleni, kunnes kuulen Natashan yskäisevän. Käännän päätäni naisen suuntaan, joka katsoo minua ja virnistää pienesti. Mulkaisen tätä hiukan varovasti.

"Haloo? Bucky, Ashley, oletteko siellä?" Tonyn ääni kuuluu jostain. Alan hakkaamaan lähintä seinää ja muut yhtyvät siihen, että Tony kuulisi meidät. Hetken kuluttua laser tekee aukon metallivahvisteiseen seinään laskien Tonyn ja Rhodeyn pukujensa kanssa sisään. Näen sivusilmällä Sam:in ja Thorin vahtivan miesten selustaa. Tony ja Rhodey alkavat auttaa meitä ulos huoneesta. Yllättäen pääsemme kaikki ulos huoneesta ilman, että kukaan yrittää estää. Perin outoa.

Isä syöksyy rutistamaan minua huomatessaan aukosta ulos kömpimiseni.
"Joo, mullakin oli ikävä sua valoräiske", virnistän ja isä taputtaa selkääni.

"Eiköhän lähdetä koko konkkaronkka kotiin", Tony naurahtaa ja nappaa Steven ja Buckyn mukaansa. Isä ottaa taas minut ja Peterin huomaansa, Sam Nat:in ja Wandan sekä Rhodey Clint:in ja Scott:in. Bruce kuulemma tulee tornille omin avuin.

Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen laskeudumme tornin katolle. Lähdemme hissillä alaspäin kohti oleskeluhuonetta samalla, kun keskustelemme Steven kanssa toisesta maailmansodasta. Oleskeluhuoneen ovelle päästyämme suuni loksahtaa auki. Kaikki on hujan hajan, ikkuna on pirstaleina, televisio pudonnut seinältä, jääkaappi nurin, sohvat rikki ja niin edelleen. En mahda itselleni enää mitään vaan purskahdan itkuun, enkä tiedä sille syytä. Olen varmaan niin väsynyt, sillä minulla on ollut pitkä päivä.

Tunnen melkein välittömästi lattialle rojahtaessani kädet ympärilläni. Ne eivät kuulu isälle. En tiedä kenelle ne kuuluvat, mutta päätän olla välittämättä siitä. Tiedän kuitenkin, että halaaja ei ole Wanda tai Natasha. Itkuni laannuttua hieman uskaltaudun vilkuilemaan ympärilleni, mitä nyt päätäni jonkun otteesta sain käännettyä. Kaikki katsovat järkyttyneenä tuhoja ja kiertelevät ympäri oleskeluhuonetta, käytävää ja osa menee jopa eri siipiin. Silloin tajuan Buckyn puuttuvan joukosta ja nostan hieman katsettani. Alan tuntemaan paitani läpi selkääni silittelevän käden olevan metallinen ja viileähkö. Nostan varovasti katsettani ja tajuan Buckyn katsovan minua pienesti hymyillen. Vetäydyn hänestä kauemmas ja katson tätä hämmentyneenä Buckyn vain hymyillen minulle.

Käännyn tuhahtaen ja kävelen oleskeluhuoneeseen. Samalla sekunnilla kun jalkani ylittää kynnyksen, Tony lyö käden suulleen. Aivan kuin hän olisi tajunnut jotain. Hän lähtee juoksemaan laborotorionsa suuntaan. Vilkaisen järkyttynyttä Steveä ja lähdemme juoksemaan miehen perään. Hän kuitenkin tulee meitä vastaan käytävällä.

"P-poissa", Tony takeltelee hengästyneenä.
"Niin mikä on poissa?" Steve ihmettelee.
"P-portaali... Se...se...on poissa..." Tony katsoo meitä huolestuneena. Steve tuijottaa Tonya. Jos katse voisi tappaa, Tony olisi jo vainaa.

'Words 888'

jooh, tää luku oli hieman lyhyempi ku normaalisti, mutta tässä alko tapahtuu enemmän.

Shippaatteko te Ashleyta ja Buckya? :D Kertokaa kommenteis! mä en oikeen oo varma shippaanko just niitä, mut haluisin jotain draamaa Ashleynki elämää!🙈

By: Millii✨