Cause a princess doesn't cry // fin

2. ~"Vauhtia, laiskamato!"~

Ashleyn näkökulma:

Auringonsäteet tunkeutuvat esiin suljettujen sälekaihtimien takaa. Käännän kylkeäni murahtaen. Miksi juuri minulla on huone niin, että ikkuna on suoraan kohti itää? Vedän peiton entistä tiukemmin korviini, kun kuulen oven avautuvan.

"Huomenta, prinsessani", isä tulee huoneeseeni kuten hänellä on tapana. Märisen jotain epämääräistä vastaukseksi ja piiloudun peittoni alle. Tunnen sängyn painuvan jalkojeni lähellä. Isä on istahtanut sängylleni ja katselee minua huvittuneena, tunnen sen.

"Älä jaksa käyttäytyä kuin kaksivuotias", isä nauraa ja alkaa vetää peittoa päältäni. Yritän inistä jotain vastaukseksi ja käperryn sikiöasentoon sängyssäni. Isä jatkaa nauramista ja lähtee kohti huoneeni ovea.

"Kohta on aamupala", isä sanoo ja poistuu huoneesta. Nousen haukotellen istumaan ja näen heti ensimmäisenä itseni sänkyni vastapäätä olevasta peilistä. Hiukseni ovat likaiset ja sekaisin. Nousen ylös ja vaihdan heti ensimmäisenä villasukkani nilkkasukkiin. Nukun aina villasukat jalassa. Raahaudun väsyneenä kylpyhuoneeseen vain pesemään hampaat ja naamani. Vaihdan vaatteet collareihin ja isän suureen T-paitaan. En jaksa meikata, enkä tehdä mitään hiuksillenikaan. Lähden kohti oleskeluhuonetta. Tarvitsen kahvia. Paljon.

Sietämättömän hyväntuulinen Loki istuskelee oleskeluhuoneessa kahvia hörppien ja Steven kanssa keskustellen samalla kun selaa päivän aviisia. Huokaisen syvään ja avaan jääkaapin oven, joka päästää pienen narahduksen. Viileä tuulahdus pyyhkäisee vasten kasvojani ja nappaan iglusta leiväntekotarpeet. Kuulen Peterin tulevan oleskeluhuoneeseen hyräillen.

"Mitäs puuhailet?" Peter kysyy muka hämmentyneenä.
"Miltä näyttää?" virnistän tälle, joka kohauttelee hieman olkiaan. Poika on ollut paras ja ainoa ystäväni siitä asti, kun varsinaisesti liityin tiimiin. Toki olin nähnyt tätä useasti aiemmin, kun Avengers- tiimi oli isäni mukana käynyt vierailemassa kotimaailmassani, Asgårdissa. Sekä tietenkin olin itse vieraillut New Yorkissa. Isäni on aikamoinen tiukkapipo välillä, vaikkei ehkä uskoisi. Oli hyvin lähellä, ettei hän päästänyt minua tiimiin lainkaan peläten, että jotain sattuu. Muiden tiimin jäsenten seura kyllä menee, mutta Peter on lähimpänä omaa ikääni. Natashakin on jo melkein neljänkymmenen, joten ei hänestäkään jatkuvaksi seuraksi ole. Wandakin on minua pari vuotta vanhempi. Syvennyn leipäni pureskeluun samalla kun yritän kuunnella Buckyn ja Steven keskustelua 1940- luvusta ja sen ajan typeristä tempauksista. Hymähdän hieman ja Bucky huomaa tuijotukseni. Mies katsoo minua kysyvästi ja ravistan hieman päätäni. Bucky kohauttaa hieman hartioitaan ja jatkaa Steven kanssa juttelua siitä, kuinka ennen Steven supersotilasseerumia kaikki naiset roikkuivat Buckyn perässä, ennen kuin tilanteet muuttuivat. Ihan oikeesti. Oon täällä idioottejen ympäröimänä!

"Ashley", isäni huudahtaa minut huomatessaan. Käännyn ympäri ja katson isääni kysyvästi. Hän ei ole vihainen, mutta hänen siniset silmänsä ovat normaalistikin kuin kirkkaat salamat.
"Niin?" kysyn, sillä ilmeeni ei isään tehoa.

"Huomenna on maanantai ja koulua, joten sinä lähdet tänään kotiin", isä sanoo päättäväisesti. Suuni loksahtaa auki. Enhän minä voi vielä kotiin lähteä, olen ollut täällä vasta hetkisen! Ja taas joutuisin odottamaan viisi pitkää päivää! Kuulen huvittuneen ja hieman ivallisen tirskahduksen. Bucky. Kukapa muukaan minua olisi härnäämässä. Isänikin vain virnistelee. Pyöräytän silmiäni ja nappaan Peteriä ranteesta kiinni vetäen tämän ulos oleskeluhuoneesta. Hänkin joutuisi huomenna kouluun.

"Bucky on hauska", Peter nauraa. Käännyn nopeasti ympäri puristaen edelleen Peterin rannetta. Irrotan otteeni ja esitän mököttäväni tälle. Peter virnistää hieman ja taputtaa minua olalle. Lähdemme kävelemään kohti raitista ulkoilmaa.

"Onneks ei tarvii tänään vielä mennä May-tädin luo, vaan saan olla täällä koko ensi viikon", Peter huokaa ja katselee puussa sirkuttavia lintuja.
"Että mitä!?" kiljaisen ja puu alkaa rapista, sillä linnut ovat säikähtäneet yllättävää äänenkorotustani. Loistavaa, Ashley.

"Mulla on ens viikolla syysloma", Peter naurahtaa ja tökkää minua kyynärpäällään kylkeen. Näytän tälle kieltä. Nyt vuorostaan Peter leikkii murjottavansa ja läpsäisen tätä käsivarteen.
"Auts!" Kuulen Peterin takanani sanovan. Hymyilen itsekseni ja kävelen tornin suuntaan.

"Vauhtia, laiskamato! Mulla ei oo koko päivää aikaa", huudan. Peter juoksee luokseni.
"Vika ovilla on mätämuna!" poika huutaa ja pinkaisee ohitseni.

"Hei! Ei ollu reilua!" parkaisen ja lähden mahdollisimman nopeasti tämän perään. Lyhyempänä ja siitä syystä hitaampana häviän tietenkin kisan ja Peter tuulettaa voittoaan kuin kaistapää. Läimäisen tätä taas käsivarteen ehdittyäni pojan luokse. Nousemme hissillä huonekerrokseen, juttelemme hetken ja erkanemme sen jälkeen molemmat omille teillemme.

Olen makoillut sängyssäni jo parisen tuntia katsellen 'Riverdalea' Netflixistä. Turhaa puuhaa, jota voin tehdä kotonakin seuraavat viisi päivää. Ajankulukseni lähden kuitenkin oleskeluhuoneeseen sosialisoitumaan, jos siellä nyt ketään olisi. Ja onhan siellä. Minun lisäkseni kaikki tiimin 14 muuta jäsentä, Steve, Tony, Thor, Bruce, Peter, Wanda, Vision, Bucky, Sam, Rhodey, Natasha, Loki, Clint ja Scott.

"Mikäs täällä on homman nimi?" ihmettelen porukan hiljaisuutta. Steve selvittelee hieman kurkkuaan.
"Homman nimi on se, että sulla on kuulemma ensi viikko vapaa", Thor kertoo. Katson isääni hämmentyneenä.

"Ja sinä lähdet minun, Nat:in ja Buckyn kanssa Wakandaan seuraamaan kokousta", Steve lisää. En käsitä kuulemaani. Saan jäädä koko viikoksi New Yorkiin! Ilmeeni selkeästi kirkastuu, sillä Bucky virnistää minulle. Taas.

"Mutta", isä aloittaa. Lopetan hymyilyn siihen tippaan, sillä hän on kuitenkin pudottamassa jonkun pommin.
"Käyt kanssani pian Asgårdissa tervehtimässä äitiäsi ja hakemassa itsellesi kaiken tarpeellisen", Thor jatkaa ja huokaisen helpotuksesta. Isä pitää minua edelleen kolmevuotiaana, vaikka olen parin kuukauden kuluttua täysi-ikäinen.

Viikottaiset taisteluharjoitukset ovat menossa harjoittelusalissa. Tällä hetkellä vastakkain taistelevat Natasha ja Bucky. Pakko sanoa, Nat tulee lyömään Buckyn helposti. Enää olisi jäljellä Steve ja Vision sekä minä ja Peter. Hymyilen, kun Nat onnistuu ahdistamaan Buckyn nurkkaan. Jälleen. Hetken kuluttua on minun ja Peterin vuoro. Pompin hetken pienesti paikallani ja heiluttelen hieman raajojani lämmitelläkseni. Pyöräytän olkani ympäri pari kertaa ja valmistaudun odottamaan Tonyn pillin vihellystä, samalla tuijottaen Peteriä tuimasti silmiin. Kuuluu terävä ääni ja alan hyökätä Peteriä kohti. Molemmilla on mahdollisuus käyttää jotain asetta omasta takaa. Peter käyttää seittiä ja minä voimiani hallitusti. Pian kuitenkin taistelumme on edennyt lähinnä käsirysyksi. Rimpuilen Peterin otteessa ja mottaan tätä nyrkillä suoraan kasvoihin. Poika laskee minut irti ja kaadun itse maahan. Peter pitelee kämmentä silmäkulmassaan ja näyttää kivun merkkejä.

"A-anteeks", yritän takellella säikähtäneenä. Kun huomioni on Peterin vammoissa, tämä käyttää tilaisuuden hyväkseen ja ampuu raajani seitillään kiinni lattiaan. Tony viheltää jälleen pilliinsä ja Peter julistetaan "voittajaksi". Isä kävelee luokseni päätään pudistellen.

"Auta mut irti", sähisen kiukkuisena ja ukkosen jumala vain naureskelee minulle. Peter ottaa seittejä irti ensin jaloistani ja sitten käsistäni. Bucky ottaa kainaloideni alta minusta otteen ja auttaa ylös. Katseeni kohtaa suoraan isän kasvot joka katselee minua hymyillen.

"Tuo sinun ongelmasi taistellessa on", Tony sanoo pian kauempaa. Katson parrakasta miestä kummastuneena. En ymmärrä, mistä tämä puhuu.
"Olet aivan liian kiltti. Oikeassa taistelutilanteessa et voi jäädä pahoittelemaan tekemisiäsi, tai tilannetta hyväksikäytetään", Tony toteaa.

"Mutta Peter on mun paras kaveri! En mä sitä kohtaan halua olla töykeä ja tottakai pahoittelen jos on jotain sattunut", sanon puolihuutaen.
"Sinun pitää vain opetella. Selvä, Vis ja Steve seuraavaksi. Ja Ashleylle uusi erä illemmalla. Kuka ilmoittautuu vapaaehtoiseksi?" Käsiä nousee muutama kappale. Tony onnekseni valitsee hänet, ketä salaa toivoinkin.

"Nat, opiskelkaa illalla miten taistellaan. Nyt Steve ja Vis, valmistautukaa. Ja koko tiimi, päivällinen kello 17.30!"

'Words 1071'

Tässä ois kirjan toinen luku. En oo vielä keksiny tähän mitään selkeetä juonenkaavaa, mutta ehkä tässä jotain tapahtuu🙈

by: Millii✨