Tyypillisesti kirjoittelen ja etenkin julkaisen pelkkää proosaa, mutta tulin kirjoittaneeksi pari runoa luovan kirjoittamisen kurssillani, ja ajattelin huvin vuoksi jakaa lopputulokset täällä.
Ensimmäisenä haiku nimeltä "Koeaika":
Kellon tikitys
Koepaperin kahahdus
Ja aika loppui
Ja koska haiku kuulemma on liian lyhyt arvioitavaksi, kirjoitin myös erittäin keskinkertaisen sonetin "Mitä onkaan aika?":
Mitä onkaan aika?
Joskus se kiitää kuin loppua peläten
Pysähtymättä lainkaan
Toisinaan taas matelee hitaasti eläen
Aika on hetkiä joita kaipaa kun ne ovat ohi,
Joista jälkeen jää vain muisto ajan kultaama
Se on hetkiä, joita unohtaa yrittää pitkän tovin
Ja hetkiä, joita odottaa tummina iltoina
Paljon aika mukaansa ottaa
Jo kului nuoruus ja vierivät vuodet
Vaan jotkin asiat se myös rauhaan jättää
Ja paikoillaan pysyvät vuoret
Aikaa on aina liikaa tai liian vähän
Se kuluu ja kuluu kunnes huomaat: se päättyy tähän.
YOU ARE READING
Lyhyitä tarinoita
Short StoryLyhyitä, toisiinsa liittymättömiä tarinanpätkiä. Suurin osa yhtäkkisen inspiraation tuloksia, mutta toisinaan täältä löytyy jokunen kirjoitushaasteen tai kouluaikojen äidinkielen tuntien tuotoskin.
