Pystyin seinien läpi tuntemaan ilman raskauden. Se nostatti pystyyn hiukset niskassani ja jouduin taistelemaan vastaan vaistoani juosta niin kauas kuin suinkin voisin. Pakenemisesta ei olisi mitään hyötyä. Oli parempi pysyä taloni suojissa, kun myrsky ennättäisi tänne asti.
Vedin raskaat verhot ikkunan edestä nähdäkseni taivaan. Sen syvät värit kieppuivat levottomina kietoutuen toisiinsa ja liikkuen kuin mutkikasta tanssia esittäen. Rauhoittava vaalea roosa oli kokonaan jo peittynyt violetein, vihrein ja oranssein pilvin; koko näky hehkui villiä taikuutta. Oli vain ajan kysymys milloin sen vaikutus tuntuisi maanpinnalla asti.
Taivaan huolestuttavasta tilasta huolimatta kadut olivat pullollaan väkeä. Lähestyvän myrskyn myötä kaupunki oli tulvillaan vierailijoita, jotka etsivät suojaa sen muurien sisäpuolelta. Paikalliset maahiskauppiaat tietenkin näkivät tämän tilaisuutena rikastua. Jokainen pikkukuja oli täynnä heidän kojujaan, joista he hymyilivät ohikulkijoille heidän hopeakieltensä solmiessa naurettavia vaihtokauppoja ja vikkelien käsiensä korjatessa talteen loputkin asiakkaiden arvotavaroista.
Ihmisiin taas näytti vaikuttavan magian raskas paino. He kävelivät ripeään tahtiin, katse maahan suunnattuina ja vältellen kenellekään puhumista. Luultavasti he kaikki pyrkivät kotiensa suojiin ennen, kuin myrsky iskisi kunnolla päälle. Ihmismassan seassa kuljeksi myös ryhmä seireenejä, joilla ei vaikuttanut olevan kiire mihinkään. Ne ojentelivat veitsenteräviä kynsiään ja virnuilivat ohikulkijoille. Niillä tietenkään ei ollut mitään pelättävää, vaan ne kylpivät ylpeinä taivaalta hohkavassa loisteessa. Taikuudella ei olisi niihin mitään vaikutusta. Myrsky vain antaisi niille täydellisen tilaisuuden viedä mitä ikinä kaduille jääneistä kuolevaisista jäisikään jälkeen.
Myrskyn laskeutuessa yhä lähemmäs, katu itsessäänkin kävi levottomammaksi. Se mutkitteli ja vääntyili milloin mihinkin suuntaan, talot sen mukana soljuen. Vaikka jalkani olivat tukevasti maassa, enkä tuntenut maailman liikettä lainkaan, näky silti sai pääni pyörälle ja vatsani myllertämään. Nämä olivat niitä hetkiä, jolloin kaikkein syviten kaipasin takaisin todellisuuteen. Vaikka olin viettänyt täällä jo iäisyyden, en varmaankaan koskaan todella tottuisi siihen epätodellisuuden tunteeseen, joka leijaili kaikkialla ympärilläni.
---
Osa 2/2 paikkakuvauksista :)
-K
STAI LEGGENDO
Lyhyitä tarinoita
Storie breviLyhyitä, toisiinsa liittymättömiä tarinanpätkiä. Suurin osa yhtäkkisen inspiraation tuloksia, mutta toisinaan täältä löytyy jokunen kirjoitushaasteen tai kouluaikojen äidinkielen tuntien tuotoskin.
