Lyhyitä tarinoita

Ääni hiljaisessa yössä

Klonk, klank

Ulkoa kuuluva tasainen kolina oli ainoa ääni hiljaisessa yössä.

klonk

Hänen uniset silmänsä tuskin pysyivät auki.

klank

Harmaaseen pukuun sonnustautunut mies nousi riviltä hänen takanaan ja poistui.

klonk

klank

Hän oli alkanut nuokkua, hänen päänsä etsien sopivaa paikkaa nojata...

... ja BÄM!

Hänen päänsä oli löytänyt ikkunan tomuisen lasin.

klonk

Hetken ajan hän räpytteli silmiään, kuin yrittäen muistaa missä oli.

klank

Tasainen kolina oli ainoa ääni hiljaisessa yössä.

klonk

Hänen uniset silmänsä yrittivät saada selvää maailmasta likaisen lasin tuolla puolen.

klank.

Pelkkää pimeää mustuutta.

Huone huusi tyhjyyttään.

Kulunut penkkirivi toisensa jälkeen.

Loisteputkien valo kirkastui ja himmeni kolinan tahtiin.

klonk

- ja huone kylpi kelmeässä hohteessa -

klank

Pelkkää pimeää mustuutta.

klonk.

Ikkunaa vasten nojaten jossakin hänen edessään istui poika.

Tummat hiukset silmillä roikkuen, pää tahtia nyökyttäen ja silmät ummessa, kuulokkeet korvissaan.

klank

Musiikki ei kantautunut hänen korviinsa.

klonk.

Tasainen kolina oli ainoa ääni hiljaisessa yössä.

Aivan huoneen perällä, viimeisen rivin nurkassa lojui epämääräinen möykky, jota peitti paksu vihreä toppatakki.

Jokin liikkui takin alla, kiemurrellen esiin paljastaen sotkuisen harmaan hiuspehkon.

Hänen uniset silmänsä kohtasivat valppaan sinisen katseen.

Silmien alla suu liikkui nopeaan tahtiin.

klank

Sanat eivät kantautuneet hänen korviinsa.

klonk

Tasainen kolina oli ainoa ääni hiljaisessa yössä.

---

Mulla on luovan kirjoittamisen kurssi nyt meneillään, joten kirjottelen millon mitäkin, ja saatan heitellä niitä tännekin kunhan kurssi on ohi (koska haluan ensin opettajani arvioivan nämä koska a) saan hyödyllistä kritiikkiä b) ettei ne ole saatavilla jossain internetissä niin, että hän voisi luulla minun plagioineen). Tässä kyseessä absurdi novelli teemalla "kertomatta jättäminen".

-K