Kaksi nuorta seisoi vierekkäin viimeisen vuoren huipulla katsellen kuolevan auringon viimeisiä säteitä sen laskiessa horisontin taa. He puristivat toisiaan kädestä koittaen pitää yhä kasvavan pelkonsa ja epätoivonsa kurissa. Pakotietä ei enää ollut. He olivat viimeiset ihmiset viimeisen planeetan viimeisellä huipulla.
Ihmisistä nuorempi vilkaisi suoraan ylös pimenevälle taivaalle. Yhtäkään tähteä ei näkynyt. Ne olivat kaikki yksitellen sammuneet, ja he olivat paenneet pimeyden tuomaa kylmyyttä. Nyt kuitenkin pakomatka oli ohi. Viimeinen kaikista tähdistä, viimeinen aurinko oli sammumassa.
Vanhempi pakolaisista veti nuoremman viereensä, kun aurinko viimein katosi näkyvistä, ja pimeys laskeutui tuon nimettömän maan ylle, jossa nuo kaksi nimetöntä selviytyjää yrittivät turhaan pysyä lämpiminä.
Kylmyys hiipi pimeyden mukana, ja jäädytti heidän kehonsa, mutta yhä heistä vanhempi piti pikkusisartaan sylissään. Hengitys oli katkennut ja heidän lämpönsä haihtunut ja heidän ruumiinsa kaatuivat elottomina maahan.
Mikään ei enää liikkunut, ja maa peittyi hiljalleen jään alle. Vuosisatojen saatossa koko planeetta täyttyi jäästä. Kuitenkin, kauan myöhemmin saapui viimein aamunkoitto ja nuori aurinko nousi horisontin takaa, ja sen lempeät säteet alkoivat sulattaa ikiroutaa. Kenties maailma oli saanut uuden mahdollisuuden.
---
Joku tällainen minipätkä tuli jossain vaiheessa kirjoitettua, joten aattelin julkaistakin sen täällä...
-K
ESTÁS LEYENDO
Lyhyitä tarinoita
Historia CortaLyhyitä, toisiinsa liittymättömiä tarinanpätkiä. Suurin osa yhtäkkisen inspiraation tuloksia, mutta toisinaan täältä löytyy jokunen kirjoitushaasteen tai kouluaikojen äidinkielen tuntien tuotoskin.
