Lyhyitä tarinoita

Lapsi pimeydessä

   Pieni poika istui ikkunansa ääressä. Oli jo varhainen aamuyö, mutta hän ei ollut saanut nukuttua. Hän ei nähnyt muuta, kuin pimeyden ja kaukaisuudessa loistavat, himmeät katuvalot. Kadut olivat täysin tyhjiä. Ketään ei näkynyt missään. Ei, kadulla oli sittenkin joku; tyttö valkeassa mekossa asteli pimeydestä katse suoraan poikaan suunnattuna. Tyttö hymyili ja heilautti kättään tervehdykseksi. Poika vilkutti takaisin. Sitten, yliluonnollisen nopeasti, tyttö oli aivan ikkunan takana. Kop kop, kuului hänen koputtaessaan ikkunaa. Kop kop. Poika vastasi koputukseen. Tyttö hymyili ja avasi ikkunan viitaten poikaa tulemaan.

"Tule, haluan leikkiä", hän pyysi hiljaa. Poika nyökkäsi ja kapusi ikkunalaudalle. Ei hän saisi nukuttua muutenkaan, hän voisi aivan hyvin leikkiä tytön kanssa.

"Leikitään kuvitteluleikkiä", tyttö sanoi. Poika nyökkäsi.

"Nyt, tule ulos ikkunasta", tyttö kehotti.

"Mutta minä putoaisin!" Poika huudahti. Hänen asuntonsahan oli kolmannessa kerroksessa!

"Et putoa. Kuvittele vain, että osaat lentää!" Tyttö hihkaisi. Poika astui ulos ikkunasta ja hän todellakin osasi lentää. Ainakin hetken aikaa hän kuvitteli niin syöksyessään ilman halki tyttö vierellään. Tyttö nauroi heleästi.

"Eikö olekin kivaa!" Hän huudahti pojalle, joka nauroi nyt silkasta vapauden tunteesta. Seuraavaksi hän kuitenkin tunsi törmäävänsä johonkin ja valtava kipu iski hänen jalkoihinsa. Sitten hän tajusi. Hän ei ollut koskaan lentänyt. Hän oli pudonnut. Ja nyt hän oli osunut maahan.

Tyttö laskeutui kevyesti hänen viereensä.

"Et kuvitellut tarpeeksi hyvin", hän sanoi katsellen poikaa pää kallellaan. "Siksi putosit."
Poika ei vastannut mitään.

"Tule", tyttö sanoi. "Meidän pitää lähteä ennen kuin aurinko nousee." Ja aurinko tosiaan oli nousemassa. Sen ensimmäiset säteet näkyivät jo taivaanrannassa.

"Mutta enhän minä voi lähteä!" Poika huudahti. Hänen vanhempansa huolestuisivat, kun hän ei olisikaan vuoteessaan!

"Katso taaksesi", tyttö sanoi aavemmaisella äänellä. Se ei ollut lainkaan sama ääni jolla tuo oli puhunut aikaisemmin, ja se sai kylmät väreet kulkemaan pojan selkää pitkin. Poika kääntyi ja näki itsensä makaamaassa tiellä.

"Vanhempasi löytävät sinut kyllä siitä. Tule, seuraa minua", tyttö sanoi ja tarttui poikaa tiukasti ranteesta. Sitten he lensivät pois.

---

Tällanen joku lyhyt tarinantynkä tuli taas kirjotettua... tää ny on vähä mitä on, mutta olis kiva tietää myös lukijoiden mielipiteitä.

-K