Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| Drarry

Luku 4

Draco vastusteli yllättävän vähän, kun Potter veti hänet ylös ikkunalaudalta ja peitti heidät molemmat näkymättömyysvviitallaan. Hänestä Potterin seura tuntui... hyvältä, mutta hän yritti olla näyttämättä sitä liikaa.

Draco joutui kävelemään aivan liian lähellä mustatukkaista poikaa, kun tämä johdatti heitä linnan alakerrokseen. Dracon sydän hakkasi lujasti, minkä hän pani kiinnijäämisen pelon piikkiin. Hänellä oli mukavan lämmin isossa hupparissa.

Lopulta he pääsivät ison taulun eteen, jossa oli paljon hedelmiä.

"Kutita tota päärynää", Harry kuiskasi.

"Mitä?" Draco kysyi ihmeissään.

"Sanoin, että kutita päärynää", Potter toisti. Vaikkei Draco sitä nähnytkään, hän tiesi, että rohkelikko hymyili. Hän ojensi ihmeissään kättään eteenpäin, kohti taulua. Juuri ennen, kuin hänen sormensa kosketti sitä, hän pysähtyi.

"Jos tämä on joku pila", hän sanoi varoittavasti, "niin Potter, mä lupaan, että mä henkilökohtaisesti kiroan sun–"

Mutta Harry oli tarttunut hellästi hänen käsivarrestaan ja työntänyt sitä eteenpäin niin, että nyt pitkä kalpea sormi kosketti hedelmäkorissa olevaa päärynää. Draco koukisti hitaasti sormeaan ja alkoi jäykästi kutittaa sitä. Se alkoi saman tien kiemurrella ja kikattaa. Sitten taulu lennähti sivuun, paljastaen takaansa ison aukon, joka johti pimeään käytävään.

Potter katsoi taakseen ja kun ei nähnyt ketään, hän veti viitan pois heidän päältään. Draco ei astunut kauemmas, vaikka se olisi nyt ollut mahdollista.

"Tervetuloa Tylypahkan keittiöön", Harry sanoi ja astui käytävään. Dracon ei auttanut kuin seurata perässä. Hän vilkaisi viimeisen kerran taakseen ja näki, että hedelmätaulu oli liikkunut takaisin paikoilleen.

Lyhyen kävelymatkan jälkeen he tulivat isoon tilaan. Joka puolella liikkui kotitonttuja, kaikki tekemässä eri hommia. Yksi tiskasi, yksi kattoi pitkää pöytää, yksi keräsi roskia lattialta ja yksi sekoitti jotakin isossa kulhossa. 

Hetken päästä yksi kotitontuista kipitti heidän luokseen. "Haluavatko herrat jotakin?"

"Me voitaisiin ottaa vähän välipalaa", Potter sanoi ystävällisesti tontulle, joka lähti saman tien juoksemaan poispäin. Pian se palasi kolmen kaverinsa kanssa, joilla kaikilla oli tarjotin päänsä päällä. Tontut laskivat ruoat lähimmälle pöydälle ja juoksivat pois. 

Harry veti itselleen ja Dracolle pyöreät jakkarat ja istui sitten itse toiselle. Draco teki samoin hieman vastentahtoisesti. Potter otti yhden voileivän lautaselta ja haukkasi siitä kulman.

Vaikka Dracon ei tehnyt mieli syödä, jokin Harryn huolestuneessa katseensa sai hänet ottamaan pienen sämpylän. Sen syöminen ei ollut niin vaikeaa kuin Draco oli kuvitellut, joten hän otti myös toisen.

"Miksi mä olen täällä?" Draco kysyi yhdessä vaiheessa.

"Koska mä raahasin sut tänne syömään", Potter vastasi vaisusti.

Kun he olivat syöneet tarpeekseen, Draco nousi seisomaan. Potter teki samoin. Hän kiitti kotitonttuja ja johdatti sitten Dracon takaisin käytävään, joka vei pois keittiöstä. He kävelivät hiljaisuudessa sen päähän. Kun he pääsivät hedelmätaulun toiselle puolelle, Draco pysähtyi.

"Potter", hän aloitti vaivaantuneesti. "Kiitos." Draco tunsi olonsa hieman nolostuneeksi. Hän oli vähän aikaa sitten itkenyt Harry Potterin edessä. Ja mikä pahinta, hän oli antanut tämän auttaa itseään.

"Ei mitään", Potter sanoi. "Oon varma, että olisit tehnyt saman mulle", hän vielä lisäsi, erittäin epävarmalla äänellä. 

Se sai Dracon naurahtamaan. "Olet varma?"