Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| Drarry

Epilogi

"Me aina ollaan sun kavereiden kanssa", Draco marisi. "Eikö nyt voida istua siellä, missä mä haluan?" Hän heivasi painavan matka-arkun junan tavaratelineelle.

"Mennään isoon osastoon, jossa kaikki mahtuu istumaan", Harry ehdotti.

"No on kyllä nyt niin helvetin vaikeaa", Draco mutisi ja veti matka-arkkunsa takaisin maahan. Hän lähti kulkemaan poikaystävänsä perässä, Tylypahkan pikajunan käytävällä.

Heidän niin sanottu kahdeksas lukuvuosi oli juuri päättynyt. He olivat lähdössä takaisin Lontooseen, jossa kuuluisi aloittaa oikea elämä. Sekä Draco, että Harry olivat saaneet huippu arvosanat S.U.P.E.R –kokeistaan. Heillä oli hyvä lähtökohta työelämään velhomaailmassa.

Harry oli jo löytänyt itselleen työpaikan. Hänestä tulisi virallisesti Tylypahkan pimeyden voimilta suojautumisen opettaja. Dracolla taas oli haaveena olla Pyhän Mungon parantaja. Se oli ollut pienestä pitäen hänen toive ammattinsa.

Mutta ennen, kuin kumpikaan heistä pääsisi aloittamaan työt, heidän piti hankkia asunto. Draco oli myös luvannut käydä vierailemassa vanhemmillaan, Ranskassa. Lucius Malfoy oli vapautettu Azkabanista, monen pitkän kuulustelun jälkeen. Narcissa ja hän asuivat isossa huvilassa etelä-Ranskassa.

"No niin", Harry sanoi ja pysähtyi keskelle isoa vaunuosastoa. "Käykö teidän prinsessaisuudellenne tämä?" hän kysyi Dracolta.

Draco nyrpisti nenäänsä. "Kyllä." 

He istuivat penkeille. Ron ja Hermione yhdelle puolelle, Harry ja Draco heitä vastapäätä, ja Pansy ja Blaise käytävän toiselle puolelle.

Harrylla oli hieman haikea olo. Hänen opiskelunsa Tylypahkassa oli nyt ohi. Mutta kaikista parasta oli se, että hän sai vielä palata sinne opettamaan. Ja vaikka hän ja Draco olivat eri paikoissa töissä, he saisivat tavata toisiaan milloin vain halusivat, sillä Tylypahkan opettajilla oli huomattavasti enemmän oikeuksia kuin oppilailla.

Harry otti mukavan asennon junan penkillä ja nojasi Dracon kylkeen. Draco tuoksui hyvältä, kuten aina. Hän oli vain ollut sinä päivänä hieman huonolla tuulella. Mutta nyt, kun Harry nojasi häneen, hän rentoutui huomattavasti. Draco pörrötti Harryn hiuksia sormillaan. Kun hän laski kätensä takaisin syliinsä, auringonvalo heijastui hopeisesta käärmesormuksesta, joka oli hänen sormessaan.

Draco pyöritteli sitä huomaamattaan. "Harry, voidaanko me asua jästikaupungissa?"

Harry näytti hieman yllättyneeltä. "Joo, miksikäs ei? Aletaan heti etsiä asuntoa, kun päästään vapauteen."

Draco hymyili, ehkä ensimmäistä kertaa sinä päivänä. "Haluatko sä tulla mun mukaan Ranskaan, tapaamaan mun vanhempia?"

Harry epäröi. Hän ei ollut varma, miten kohtaaminen Lucius Malfoyn kanssa tulisi sujumaan. "No katsotaan", hän vastasi Dracolle.

Dracolla oli päällään se vihreä paita, jonka hän oli itse antanut Harrylle viime jouluna lahjaksi. Harrylla taas oli Dracon vaaleansininen Weasleyjumpperi. Se oli todella mukavan tuntuinen päällä.

"Minä ja Ron ajattelimme asettua Godricin notkoon asumaan", Hermione sanoi. Hän aikoi hakea työpaikkaa taikaministeriöstä.

"Jep", Ron vahvisti, "mutta ensin me asutaan hetki meillä, Kotikolossa." Ronilla oli haaveena aurorin ammatti.

"Onnea teille", Pansy Parkinson sanoi käytävän toiselta puolelta. "Mä varmaan muutan yksin johonkin pikkuruisen kämppään, kunnes löydän rikkaan miehen."

Häntä vastapäätä istuva Blaise huokaisi. "Mä ja Padma ei olla vielä suunniteltu mitään. Ei mitään hajua, minne ollaan menossa, kun tämä juna pysähtyy." 

"No ainakin sulla on joku!" Pansy sanoi hieman murjottaen. Justin Finch-Fletchley ei ollut ollut hänelle se oikea.

Vaunuosaston ovi avautui. Sisään astuivat Luna Lovekiva, Ginny Weasley, Neville Longbottom ja Hannah Abbot, joka roikkui Neville käsipuolessa.

"Moi, te olettekin täällä", Ginny sanoi hymyillen. He vaihtoivat pikaiset kuulumiset. Ginny ja Luna olivat ilmeiseti jo löytäneet jonkin asuinpaikan, mutta Nevillella ja Hannahilla oli vielä vähän hakusessa. He olivat sijoittuneet väliaikaisesti Nevillen mummin taloon. 

Nevillellä kuitenkin oli jo ammatti tiedossa. Häntä oli pyydetty Tylypahkaan yrttitiedon professoriksi. Hän vaikutti olevansa ylpeä itsestään, vaikka yrittikin sitä piilotella.

Harry vaihtoi muutaman mielenkiintoisen sanan myrsyleistä Lunan kanssa, ja sitten tämä lähti Ginnyn, Hannahin ja Nevillen kanssa.

Harry kääntyi takaisin Dracon puoleen, sillä tämä nyki häntä jatkuvasti hihasta. "Mitä nyt?"

Draco nousi seisomaan. "Tule." Hän veti Harryn pois heidän ystäviensä luota, pieneen, tyhjään vaunuosastoon. 

"Draco, miksi sä oot ollut pahalla tuulella koko aamupäivän?" Harry kysyi.

Draco työnsi vaalean hiussuortuvan korvansa taakse. "Koska mua pelottaa", hän kuiskasi. "Mitä, jos mun vanhemmat ei hyväksykään mua? Entä jos kaikki menee jostain syystä ihan pieleen, ja asemalla on auroreita mua vastassa? Ja ne vie mut Azkabaniin."

Harry tarttui Dracoa käsistä. "Draco, mitään tuollaista ei tule tapahtumaan. Mä todistan vaikka koko maailmalle, kuinka ihana ihminen sä olet. Ja vaikka sun vanhemmat ei tykkäiskään musta, niin ei ne voi sua hylätä."

Draco tarttui Harrya paidan etumuksesta ja veti hänet rajusti suudelmaan. Harry joutui työnnetyksi Dracon ja seinän väliin. Harry kiersi kätensä tiukasti Dracon ympärille, kertoakseen hänelle, että hän lupasi suojella Dracoa aina.

Heidän kielensä tappelivat keskenään, heidän suudellessaan. Harryn mielessä ei liikkunut sillä hetkellä mitään muuta kuin Draco Malfoy.

Kun Draco lopulta vetäytyi taaksepäin, he kummatkin hengittivät raskaasti ja katsoivat toisiaan syvälle silmiin.

"Draco, mä en ikinä anna kenenkään satuttaa sua", Harry kuiskasi. "Mä lupaan, ettei sulle koskaan käy mitään. Mä olen aina sun tukena." Harry veti Dracon itseään vasten ja kuiskasi hänen korvaansa, "Mä rakastan sua."

Draco rutisti Harrya tiukasti. Hänen olonsa oli helpottunut huomattavasti. "Mäkin rakastan sua."