Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| Drarry

Luku 15

Joulupäivänä Harry heräsi aikaisin. Hän tunsi Dracon lämpimän kehon itseään vasten ja tajusi pitävänsä häntä yhä kädestä.

"Draco, herää", Harry kuiskasi. "On joulu!"

Draco ynähti unisesti. Harry kääntyi ympäri niin, että heidän nenänsä koskettivat. "Herätyyys!"

Draco avasi silmänsä. Hän ei säikähtänyt Harrya, vaikka tämä oli millin päässä hänen kasvoistaan. "Huomenta", Draco mumisi väsyneesti.

"Näitkö painajaisia?" Harry kysyi ja Draco pudisti päätään. "En mäkään", Harryn sanoi.

Sitten sängyn ulkopuolelta kuului ääni. "Harry! Huomenta!" Se oli Ron.

"Huomenta", Harry vastasi haukotellen. Hän ei ollut suunnitellut, miten Draco pääsisi livahtamaan pois Rohkelikkotornista. Harry kuuli askelia sängyn verhojen ulkopuolelta, ja ennen kuin hän oli ehtinyt tehdä mitään, ne oli vedetty sivuun.

Harry ponkaisi istumaan. Se sai hänen jalkopäässään olevan iso lahjakasan kaatumaan. Osa lahjoista kieri lattialle.

"Harry!" Ron kuulosti lievästi kauhistuneelta. "Malfoy?"

"Huomenta sullekin vain, Weasley", Draco sanoi sängyn pohjalta. Harry hieroi silmiään ja tajusi, ettei hän nähnyt mitään. Hän kurkotti ottamaan silmälasinsa yöpöydältä ja laittoi ne päähänsä. Maailma terävöityi huomattavasti. Huoneessa olivat vain hän, Draco ja Ron, Neville ei näkynyt.

"Hyvää joulua", hän toivotti Ronille, joka tuijotti häntä yhä. "Anteeksi, että ensimmäinen asia, jonka sä näit aamulla oli Draco, mutta hänen läsnäolonsa auttaa mun painajaisiin."

"Ei se mitään", Ron sanoi hieman epätoivoiselta äänellä. "Mun vaan pitää tottua tähän." Sitten hän istui omalle sängylleen ja alkoi tutkia lahjojaan.

Myös Harry ryömi lähemmäs valtavaa lahjapinoa hänen sänkynsä päässä. Se näytti jotenkin kummallisen isolta. Syy selvisi, kun hän nosti yhden paketeista ja luki sen päältä, Dracolle, Pansylta.

"Draco, myös sun lahjat on täällä", Harry ilmoitti ja heitti Pansyn paketin Dracolle. Blondi nousi istumaan ja venytteli. Hän näytti hyvältä.

Harry jatkoi lahjojen tutkimista. Aina, kun hän löysi jonkun Dracolle osoitetun, hän heitti sen hänelle. Kun Harry oli saanut lahjat lajiteltua, hän alkoi avata niitä. Ensimmäisenä oli Hermione paketti, josta tuli upea sulkakynä ja harmaa pipo. Ronin paketista paljastui karkkia ja pieni vihko, jota pystyi lukemaan vain se, joka oli sinne kirjoittanut.

Harry avasi vielä Hagridin paketin, josta hän sai aivan liian isot lapaset ja herra ja rouva Weasleyn paketin, josta paljastui tummanpunainen joulujumpperi, jossa oli pieni salaman kuva hänen sydämensä kohdalla. Se oli hieno, ja Harry arvosti sitä. Hän pani mieleensä, että piti muistaa kiittää Mollya siitä.

Viimeisenä oli siististi hopeiseen paperiin kääritty laatikko. Harryn suu levisi hymyyn, kun hän luki paketin kyljestä, keneltä se oli. Kukaan muu kuin Draco ei olisi voinut paketoida lahjaa niin siististi. 

Vaikka Harry olisi halunnut repiä paketin mahdollisimman nopeasti auki, hän nosti laatikon kannen pois paikoiltaan todella hitaasti. Hänen silmänsä osuivat tummanvihreää kankaaseen. Harry otti siitä varovasti kiinni ja nosti ison college-paidan laatikosta. Se näytti todella hyvälaatuiselta, ja Harry oletti sen olleen kallis.

Hän veti sen heti mustan t-paitansa päälle ja kääntyi katsomaan Dracoa. Draco istui risti-istunnassa sängyllä ja tuijotti lamautuneena syliinsä.

"Mikä hätänä?" Harry kysyi hieman huolestuneena.

Draco nosti katseensa. Hänen silmissään kiilsi omituisesti. Olivatko ne kyyneliä? Draco nosti sylissään olevaa vaaleansinistä vaatetta. Harry henkäisi ääneen. Hän tunnisti heti Molly Weasleyn neuloman jumpperin.