Vihollisia, kavereita vai jotain muuta?|| Drarry

Luku 2

Seuraava päivä oli onneksi sunnuntai. Harry istui Suuressa salissa aamiaisella Ronin ja Hermionen kanssa. Hänen leukansa nojasi vasempaan kämmeneen ja silmät tuijottivat kaukaisuuteen, kohdistumatta mihinkään.

"Harry, ootko sä kunnossa?" Ron heilutti isoa lusikkaa hänen naamansa edessä niin, että siitä lenteli puuroa joka suuntaan. 

"Joo, oon mä", Harry vastasi nopeasti, välttääkseen enempää puuroa joutumasta hänen kasvoilleen. Ron onneksi jatkoi syömistä, eikä kiinnittänyt Harryyn enempää huomiota. Hermione sen sijaan ei näyttänyt vakuuttuneelta.

"Harry, sä näytät tosi väsyneeltä", hän sanoi ja kumartui hieman lähemmäs pöydän toiselta puolelta. "Näitkö sä taas painajaisia?"

"En", Harry vastasi välttelevästi. "Tai no joo, vähän. Mutta ne eivät olleet niin pahoja", hän lisäsi kuitenkin hetken päästä. Todellisuudessa häntä väsytti, koska hän oli painajaisten lisäksi vaeltanut ympäri linnaa ja istunut salaisessa piilopaikassa vihollisensa kanssa...

Malfoyta ajatellessa, Harryn silmät vaelsivat suoraan luihuisten pöytään. Siellä istui väsyneen näköinen Draco Malfoy, joka sekoitteli lusikalla pientä puuroannosta, syömättä sitä. Hänen vaaleat hiuksensa olivat epäsiististi, mikä oli erikoista, sillä yleensä ne olivat vedetty geelillä taakse. Malfoy nosti katseensa pöydästä ja hänen silmänsä osuivat suoraan Harryn omiin. He tuijottivat hetken ilmeettömästi toisiaan, ja sitten Harry kääntyi pois.

Hän oli todella väsynyt. 

* * *

Dracon sunnuntai meni suurimmaksi osaksi opiskeluun. Hän teki muodonmuutosten tutkielman valmiiksi ja opetteli monijuomaliemen aineksia ulkoa. Kun kello näytti yhdeksää illalla, Draco astui luihuisten oleskeluhuoneeseen sisälle. Hän näki ystävänsä Pansy Parkinsonin ja Blaise Zabinin istumassa takan vieressä olevalla sohvalla ja käveli suoraan heidän luokse.

"Draco!" Pansy hymyili lämpimästi, kun Draco kaatui nojatuoliin häntä vastapäätä. "Saitko kaikki hommat tehtyä?"

Draco nyökkäsi. Hänellä ei onneksi ollut enempää läksyjä kesken. Mutta seuraava päivä olisi maanantai. Se tarkoitti lisää koulutehtäviä.

"Sä oot ollut tänään tosi vaisu", Blaise sanoi ja kumartui kohti Dracoa. "Missä sä olit viime yönä?" Hänen kasvoillaan oli ilkikurinen virne.

"Väsyttää vaan. Kävin viime yönä pienellä kävelyllä, kun en saanut unta", Draco vastasi katsoen Blaisea suoraan silmiin. Viimeinen asia jota hän halusi oli se, että hänen ystävänsä luulivat hänen tapailevan jotakuta.

Mutta nyt myös Pansy nojautui lähemmäs. "Dracooo", hän sanoi hymyillen, "kuka se on?"

Draco kohotti kulmiaan. "Miten niin, kuka?"

Blaise naurahti. "Ai miten niin kuka? Hei, sä oot katoillu monena yönä johonki tässä viime kuukausien aikana."

Draco risti kätensä rinnalleen. Hän katsoi ystäviään ette-voi-olla-tosissanne -ilmeellä. Pansy hymyili ärsyttävän tietäväisesti sohvan nurkassa, ja Blaisen kulmat olivat kohonneet huvittuneesti lähes hiusrajaan asti.

"Ihan totta", Draco kuiskasi vihaisesti, "mä kävin kävelemässä ympäriinsä, koska en saanut unta. Ihan vain tiedoksenne, näen välillä painajaisia, joiden takia en pysty nukkumaan."

Pansyn silmiin syttyi myötätuntoinen katse. "Anteeksi Draco", hän kuiskasi lempeästi, "et varmasti ole ainut, kuka kärsii pahoista unista."

Draco nousi ylös nojatuolista. Hän päätti mennä nukkumaan, sillä seuraavana päivänä piti jaksaa mennä oppitunneille. Hän toivotti pikaisesti, "öitä", ystävilleen ja käveli sitten makuusaliinsa. Siellä ei luonnollisesti ollut ketään, sillä Blaise oli ainoa kahdeksasluokkalainen luihuispoika Dracon lisäksi. Gregory Goyle ei ollut palannut suorittamaan viimeistä vuottaan Tylypahkassa, Theodore Nott oli lähtenyt matkustelemaan ulkoimaille ja Vincent Crabbe... Crabbe oli kuollut Tylypahkan taistelussa.