The vampires of darkness

Luku 2

Seuraavana aamuna Corinne lähti taas metsään. Hän oli niin innoissaan siitä, että Fred opettaisi hänelle ajatustenlukua. Metsässä ujelsi vieno tuuli ja linnut lauloivat. Corinne saapui samaan paikkaan missä hän oli viimeksi tavannut Fredin. "Huhuu, Fred!?" Corinne huusi. Kuului rasahdus. "K-kuka siellä" Hän kysyi. Jälleen rasahdus. "Fred, tämä ei ole hauskaa" Corinne huusi ja risti kätensä. "Olet aikamoinen säikähtelijä vampyyriksi" Corinnen takaa kuului. Joku kiskaisi häntä taakse päin ja käänsi hänet ympäri. "Fred! Idiootti" Corinne sihahti. "Shh, kuulin jonkin äänen" Fred sanoi ja vaimeni. "Onko tämä taas jokin sinun pilasi" Corinne naurahti ja tönäisi poikaa. "Ole nyt hiljaa" Fred ärähti. Kuului oksien rapinaa. "Sinun olisi varmaan parempi paeta Corinne" Fred kuiskasi. Corinne kääntyi katsomaan häntä. "Miksi, sinun piti opettaa minulle ajatustenlukua, sitä paitsi minua kiinnostaisi kuulla klaanistasi" Hän vastasi. "No omapa on vikasi jos jäät kiinni klaanini jäsenille, tiedäthän että sinun- ja minun klaanini vihaavat toisiaan" Fred sanoi ja tarttui kiinni Corinnesta. "Mitä sinä teet" Corinne kysyi. Fred hyppäsi korkealle ilmaan ja laskeutui ison puunoksan päälle. "Pysy täällä, äläkä missään tapauksessa tule esiin" Fred sanoi ja hyppäsi takaisin alas. Corinne kurkkasi alas. Fredin luona oli tyttö jolla oli punaiset pitkät hiukset. Hän halasi Frediä. "Harmi etten osaa lukea heidän ajatuksiaan tai hetkinen, kyllähän minä heidän puhettaan kuulen" Corinne ajatteli. "Miksi olet täällä Fred, et saisi tulla tänne" Tyttö sanoi. "Clara, tämä on lempipaikkani, sitä paitsi olen sinua vanhempi joten voin jo määrätä omista tekemisistäni" Fred tuhahti. "Isä on huolissaan, hän sanoi että olet voinut tavata täällä Von Marien, muistathan toki mitä kävi kun äitimme tapasi Von Marien" Tämä Clara muistutti. "Minua ei kiinnosta mitä mieltä te olette Von Marieista, hehän voivat olla mukavia, ja muistan kyllä mitä äidille tapahtui, hänen rakkaansa Anthony Von Marie surmasi hänet saadakseen meille kuuluvan näkymättömyys smaragdin" Fred sanoi kyllästyneenä. "Puhuiko hän näkymättömyys smaragdista, setähän on aina sanonut että se on alunperin ollut aina meidän klaanillamme" Corinne ajatteli. "Fred, yritän nyt vain pyytää sinua takaisin linnaan, Von Mariet on vaarallisia, he eivät voi edes rakastaa kuten olemme Anthonysta saaneet huomata" Clara yritti. "Kuulepas nyt neiti Nirppanokka, Anthony Von Marien tapaus ei tarkoita etteikö muut Von Mariet voisi rakastaa, minä en tule linnaan, ainakaan vielä, sano tämä isälle, JA muistan varoa Von Marieita jos teidän muiden mielestä he muka nyt ovat jotenkin vaarallisia" Fred huokaisi. "Äh, hyvä on sitten, minä häivyn" Clara mutisi ja lähti kävelemään syvemmälle metsään. Corinne hyppäsi alas Fredin luokse. "Kuka tuo on, ja anteeksi, minä kuuntelin keskustelunne" Hän pahoitteli. "Ei se mitään, ja tuo oli siskoni Clara, ärsyttävä tapaus" Fred hymyili. "Muuten, tiedoksi vaan, me kyllä osaamme rakastaa" Corinne nauroi. "Tiedän sen, luin ajatuksesi kun tapasimme" Fred virnisti. "Ööh mitä" Corinne säikähti. Hän oli ajatellut kuinka komean näköinen vampyyri Fred on. "Tuota noin, ähm...Voitko opettaa sitä ajatustenlukua" Corinne pyysi. Fred astui lähemmäs. "Kuule, ajattelin sillä samalla hetkellä kuinka kaunis vampyyri sinä olet" Hän kuiskasi. "No niin, haluatko oppia sitä ajatustenlukua" Poika jatkoi kuin ei olisi sanonutkaan sanomaansa. Corinne nyökkäsi poissaolevana. Hän mietti Fredin sanomia sanoja. "Kuka tuo on" Claran ääni kuului yhtäkkiä.