The vampires of darkness

Luku 4

Corinne juoksi niin lujaa kuin pääsi. Hän saapui klaaninsa linnan porteille. "Se oli täpärällä" Hän huohotti. Portit aukesivat ja Corinnen paras ystävä Valerie tuijotti häntä suoraan silmiin. "Missä sinä olet ollut" Tyttö kysyi hämmästyneenä. "En voi kertoa, sen on pysyttävä salaisuutena" Corinne kertoi hiljaa ja kiiruhti kohti kierreportaita, jotka veivät linnan ylimpään torniin. Hän tempaisi jykevän puuoven auki ja paiskasi sen perässään kiinni. Kultaiset lepakkopatsaat tuijottivat häntä. Kyynel vierähti Corinnen poskelle. "M-mitäh, e-eihän vampyyrit voi itkeä" Hän säikähti. Tytön kädet tärisivät pelosta. "Mitä tapahtuu".

"Selitäpä vielä kerran miksi päästit neiti Von Marien pakoon, Fred von Jacques" Fredin isä käski. "Ettekö te tajua, kun päästämme hänet menemään, rauha voisi ehkä palautua välillemme. Jos Corinne kertoo totuuden vanhimmille, he ymmärtävät, että me haluamme rauhan joten luultavasti hekin haluavat samoin. Voisimme yhdistyä ja voittaa kaikki Vampyyri sodat yhdessä, olisimme voimakkaampia kuin koskaan" Fred kertoi ja katsoi isäänsä. "Tuo on totta, mutta kun me emme nimenomaan halua rauhaa, Fred" Pojan isä karjaisi. "Tästä ei enää puhuta, tule" Hän jatkoi.

Tästä tuli aika lyhyt, mut kirjotan vielä tänää lisää tätä kirjaa.