The vampires of darkness

Luku 6

Salissa oli täysi hiljaisuus. Sen keskeytti vain Mikaelan askelten äänet kivilattialla. "Minusta on tultava johtaja tai muuten kohtalo näyttää paikkani, teillä ei ole vaihtoehtoja" Mikaela kertoi ja katsoi suoraan vanhimpia ja muita edessä olevia silmiin. "Mikaela von Jacques, miten olet onnistunut pakenemaan vampyyrien vankilasta? Sinun ainoa kohtalosi on ikuisuuden meri. Sinut heitetään sinne huomenna. Olet murhaaja, joten et anna meille muita vaihtoehtoja" Fredin isä-jonka nimeä ei ole ennen mainittu eli Frederik-jylisi. "Onkohan noin" Mikaela kysyi vihjaavasti. "Kuunnelkaa Von Jacquesien klaani! Minä olen syytön. Minut vapautettiin vampyyrien vankilasta tänään. Jos ikuisuuden meri todella on kohtaloni, niin olen täyttävä sielullani sen jos Luontoäiti sen kohtalokseni haluaa. Satun myös tietämään kuka on oikea Frederikin puolison murhaaja, mutta teitä tämä ei näköjään kiinnosta. Totuutta ette saa tietoonne ellette hyväksy minua johtajaksenne" Hän kertoi pitkän kertomuksensa.

"Tietääkö Mikaela, kuka murhasi äitini" Fred mietti. "Mikaela von Jacques, minun on kunnia luovuttaa tuleva paikkani sinulle" Clara sanoi edessä Mikaelalle. Sitten hän niiasi ja kiiruhti salin takaosaan Fredin luokse. "Täten Mikaela von Jacques, olet tervetullut johtajaksemme" Kruunaaja kumarsi ja asetti kruunun Mikaelan päähän.

Ikkunan takana oli kaksi punaista silmäparia. Toinen kuului Corinnelle ja toinen Louisille. "Kuka tuo Mikaela on" Corinne ihmetteli. "Hän vaikuttaa tosi itsevarmalta. Miksi häntä on epäilty koko Frederikin vaimon murhasta" Louis ihmetteli. "Kuunnellaan tarkkaan mitä Mikaela kertoo tapauksesta" Corinne ehdotti.

"Kerron teille tarinan vuoden takaa" Mikaela aloitti. Kaikki syventyivät kuuntelemaan totuuden Frederikin vaimon murhasta. "Vuosi sitten eräänä synkkänä aamuna, oli sumuista. Olin kävelyllä linnamme lähistöllä sijaitsevalla lammen rannalla. Kuulin epäilyttäviä ääniä metsästä joten lähdin sinne. Kun saavuin paikalle, näin Valentina Von Jacquesin-eli Frederikin vaimon-siellä jonkun huppupäisen hahmon kanssa. Jäin puun taakse tarkkailemaan tilannetta. Tiedän, että meille on väitetty koko ajan, että Anthony von Marie olisi murhannut Valentinan, mutta minut löydettiin puun takaa ja pidätettiin epäiltynä murhasta. Koko kuvio on aika sekava. Eli siis kaikille paitsi vanhimmille ja Frederikille on kerrottu, että Von Marie murhasi Valentinan. Todellisuudessa vanhimmat sekä Frederik määräsivät minut vampyyrien vankilaan. Ainoa joka uskoi minun olevan syytön, oli serkkuni Fred. Kerron teille, kuka siis oli oikeasti tämän murhan takana. Kreivi Antonio de Carter, astuisitko ystävällisesti esiin. Valtuudellani sinut heitetään ikuisuuden mereen koko loppu olemassa olosi ajaksi, eli iäksi" Mikaela kertoi. Jostain savusta astui esiin pitkä hahmo jolla oli huppu päässä ja pitkä musta kaapu yllään. "Koko tarinasi on puppua Mikaela, Tuon sekopään tarinaa ei kannata uskoa. Minä näin omin silmin kuinka hän pisti hopeatikarin Valentinan selkään" Antonio sähisi. "Kiitos vain tuosta kommentista, vartijat hakekaa hänet" Mikaela määräsi. "Minä palaan vielä" Antonio karjui.

"Meille on koko aika valehdeltu äitimme murhasta, ensiksi luullaan von Marieta murhaajaksi, sitten Mikaelaa, ja nyt syyllinen onkin joku toisen klaanin tyyppi" Fred mietti. "Tämä ei voi olla oikea tarina. Minun on päästävä selvittämään kertoiko Mikaela oikean tarinan. Entä jos hän onkin oikeasti syyllinen, mutta lavasti kreivin syylliseksi". "En ole pysynyt koko tarinankaan aikana kärryillä. Mikaela selitti jotain ihan puppua niin kuin kreivi sanoikin". "Hänen tarinansa oli vain silkkaa keksimistä, ne asiat eivät liittyneet väitöksiin melkein yhtään. Tämä on outoa".

Fred lähti linnan pihalle. Puiden lomasta kuului rapinaa. "Kuka siellä" Hän kysyi varuillaan. Punaiset silmät vilkkuivat varjoissa. "Et ole tosissasi Corinne, et saa olla täällä" Hän tokaisi. Hetken kuluttua Corinne luovutti ja astui esiin. "Louis, mene kotiin, palaan pian. Kiitos kun autoit minut tänne" Tyttö kuiskasi pojalle joka oli takanaan. Tämä nyökkäsi ja lähti.
"Mitä teet täällä" Fred kysyi kun oli ottanut Corinnen kädet omiinsa. "En voinut pysyä erossa sinusta. Tunnen vetovoimaa sinua kohtaan" Tyttö naurahti ja hymyili. "Samoin" Fred vastasi. He katsoivat toisiaan pitkään. "Näytät huolestuneelta, tarvitsetko kenties apua" Corinne kysyi. "Ehkä vähän. Veikkaan ettei serkkuni Mikaela puhunut totta kun..." Fred aloitti mutta Corinne peitti hänen suunsa kädellään. "Kuulin Louisin kanssa kaiken, tiedän mitä tarkoitat". "Olet uskomaton" Fred huokaisi. "Tiedän, niin sinäkin olet" Corinne vastasi. Heidän ylleen lankesi hiljaisuus. "Tiedätkö, en ole koskaan tavannut yhtä kaunista vampyyriä kuin sinä" Fred huomautti. "Oikeastaan tiedän, olet sanonut noin jo aiemmin" Corinne hymyili. He olivat juuri aikomaisillaan suudella, mutta sitten Fred keskeytti kaiken. "Minun täytyh hoitaa se juttu nopeasti ennen kuin kreivi keretään heittää ikuisuuden mereen". "Ei hätää, autan sinua loppuun saakka" Corinne sanoi.

Joo tosiaan, tää oli vähän sekava juttu, koska aloin muodostaan uutta juonta tohon Valentina von Jacquesin kuolemaa kohden koska en muistanu mitä siitä aiemmin kerrottiin. Yritin sen tekstin muodossa tuolla hahmoilla saada vähän esille, mut tästä se oikea murhan selvitys vasta alkaa. Toivottavasti tykkäsit tästä luvusta.