The vampires of darkness

Luku 5

Kukaan ei olisi osannut etsiä Frediä Von Jacquesien linna synkimmästä osasta. Jääkylmästä kellarista. Pienestä ikkunasta ei tullut valoa koska sen eteen oli vedetty verho. Fred oli painanut päänsä käsiinsä. Jos hän olisi voinut, olisi hän itkenyt, mutta se oli mahdotonta. "Minun on päästävä tapaamaan Corinnea, hän vetää minua puoleensa enkä voi sille mitään. En ole koskaan tavannut yhtä kaunista vampyyriä" Hän pohti ja ajatteli tyttöä jolla oli musta kihartuva tukka, punaiset silmät, kaunis hymy ja...

"Fred, oletko se sinä" Kuului tytön ääni. Poika käänsi hitaasti päänsä. Hetkessä hän oli jo syöksynyt tämän tytön kaulaan. "Miten voit olla täällä" Hän kysyi ja halasi yhä tiukemmin tyttöä. "Minut vapautettiin, viimein selvisi etten ollut syyllinen" Tyttö kuiskasi. "Tiesin sen koko ajan, et ikinä tekisi mitään sellaista" Fred vastasi kiitollisena siitä, että tämä henkilö oli vapautettu vampyyrien vankilasta jota vartioi hurjat, kiiluvasilmäiset, tappavat jättisudet.
Fred irrotti viimein otteensa tytöstä. "Mistä tiesit minun olevan täällä" Hän kysyi. Tyttö katsoi häneen hymyillen. "Olen oppinut löytämään kohteita ajatuksen voimalla. Sen oppii kun täyttää 18 vuotta" Tämä kertoi. He halasivat vielä kerran. "Olen onnellinen, että olet täällä" Fred kuiskasi tytölle.

Kaukana Von Marien linnassa Corinne istui kylmällä lattialla. "Mitä minulle tapahtuu? En voi itkeä, en SAA". Oveen koputettiin. "Mene pois Valerie" Tyttö huusi ja pyyhkäisi nopeasti kyyneleet pois. "En ole Valerie" Louisin ääni kuului. Corinne meni avaamaan oven veljelleen. Häntä lyhyempi poika-jolla oli ruskeat hiukset ja myös punaiset silmät-katsoi häntä hämillään. "Miksi et halua Valerieta tänne" Poika kysyi. "Hän yrittää udella salaisuuttani koko ajan" Corinne mutisi ja peitti sitten suunsa kädellään. "Mikä salaisuus sinulla sitten on" Louis hämmästyi ja veti siskonsa istumaan lattialle kanssaan. "Tiedät, että voit kertoa minulle kaikesta sisko. Mikä on". "Et ymmärtäisi, olet nuorempi kuin minä, ihan tosi et ymmärtäisi" Corinne selitti. "Olen sinua vain kaksi vuotta nuorempi, minä ymmärrän. Mikä on Corinne" Louis huomautti ja katsoi vakavasti Corinnea. "Et saa kertoa tästä kellekään. Et Valerielle, Joannalle, varsinkaan vanhimmille. Et kellekään" Corinne sanoi. Louis nyökkäsi. "Lähdin toissapäivänä metsään päivällä, tapasin siellä Fred von Jacquesin. Hän on tosi söpö, komea, rohkea ja kaikkea muuta. Äläkä hymyile noin. Tiedän, minä olen ihastunut häneen. Meidän välillämme on jokin yhteys. Lisäksi jäin siitä kiinni ja Fred auttoi minut pakoon klaaninsa edessä. Vielä viimeisenä pisarana minä itkin. Minulta tuli kyyneliä. Sen pitäisi olla mahdotonta" Corinne selitti synkkänä. "Sinä haluat siis tavata tämän Fredin uudestaan, vai" Louis arveli hymyillen. Corinne nyökkäsi hitaasti hetken päästä. "Autan sinua, te tapaatte vielä" Louis sanoi.

Von Jacquesien linnassa oltiin laitettu ruokasali juhlavaksi. Tänään kruunattaisiin klaanille uusi naispuolinen johtaja. Fredin isä jäisi kyllä miespuolisista johtajista vielä hallitsemaan kuolemaansa asti. Clara hengitti hermostuneesti johtajien ja vanhimpien tuolien vieressä. Hänestä tulisi johtaja. "Selviät tästä hienosti" Fredin ja Claran isä sanoi ja taputti tyttöä olalle. Tämä nyökkäsi ja kohensi ryhtiään. "Tänään olemme koko klaani kokoontuneet tänne kruunaamaan meille uuden johtajan. Clara von Jacques, astuisitko eteemme" Virallinen kruunaaja pyysi. Clara käveli ryhdikkäästi tärkeässä asemassa olevien eteen. "Tänään kruunaamme sinut uudeksi naispuoliseksi johtajaksemme, ojennan sinulle hallitsijan kruunun johtajuutesi merkiksi" Kruunaaja sanoi ja oli asettamassa kruunua Claran päähän kun ovi lennähti auki. "Seis, minusta on Kreivitär Annabethin nimeen tultava johtaja" Kuului ovilta sen tytön ääni, jonka kanssa Fred oli aikaisemmin jutellut. Fred puolestaan seisoi tytön vierellä. "Mikaela" Vanhimmat sekä Fredin isä haukkoivat henkeään.