The vampires of darkness

Luku 8

Fred odotti Corinnea ja muita, yhdessä Claran, Nathanin ja Avan kanssa. Nathan oli hänen ystävänsä ja Ava puolestaan hänen serkkunsa. Vihdoin Corinne saapui Louisin ja Valerien kanssa. Heidän mukanaan oli vielä Louisin paras kaveri Joanna. Corinnesta kyllä tuntui siltä että he eivät olleet pelkkiä ystäviä. Aluksi Clara, Ava ja Nathan sähisivät Von Marien klaanin nuorille, mutta lopettivat kun Fred katsoi heitä. "Kiitos kun autatte meitä" Corinne sanoi kaikille ja katsoi Frediin. "Oletteko valmiita, muistakaa ettei meitä saa huomata, Mikaela siis" Tämä huomautti. Muut nyökkäsivät valmiuden merkiksi.

Nuoret pujahtivat salakäytävään joka johti Von Jacquesien linnan tyrmiin. "Siistiä" Louis totesi. He laskeutuivat rappusia pitkin kalteriovelle. Clara avasi sen ja kaikki astuivat sisään. Huoneessa tuoksui ummehtunut ilma ja jossain nurkassa kipitti rotta. Joanna ynähti epämiellyttävyydestä. "Mitä me täällä teemme" Valerie tiedusteli. "Yritämme löytää jotakin tarvikkeita Mikaelan vangitsemista varten" Nathan selitti tytölle muiden tutkiessa kaikenmaailman kaappeja, laatikoita ja paperikasoja. "Hei, täällä on jokin kirjeen palanen" Corinne huudahti ja kaivoi paperipinosta kellertävän pergamentin. "Sen on allekirjoittanut Valentina Von Jacques" Hän jatkoi entistä kiinnostuneempana. "Äitikö" Fred ja Clara hämmästelivät yhtä aikaa. Kaikki kerääntyivät Corinnen ympärille. Kirjeen palasessa oli erikoista tekstiä: ...Toinen tuli minua kohti hopeatikari kädessään kun toinen piteli minua. Tunsin viiltävää kipua. Hopea poltteli sisälläni. Ehdin kirjoittaa tämän vihjeeksi perillisilleni sekä heidän ystävilleen. Valentina Von Jacques. "Mitä se tarkoittaa" Ava uteli. Fred otti kirjeen Corinnelta ja tutki sitä. "Hmm, tarkoittaako nuo henkilöt Mikaelaa sekä Anthonyä. Se olisi ainakin loogista" Hän pohti. "Perillisilleen, ja heidän ystävilleen. Tiesikö äitinne, että me löydämme tämän" Joanna kysyi. "Näkikö äiti tulevaisuuteen. Vai oliko hän vain hyvä arvaamaan tapahtumat" Clara puolestaan mietti. "Keskitytään nyt olennaiseen, etsitään vangitsemiseen tarvittavat välineet ja myöhemmin tutkitaan sitä lappua lisää" Corinne huudahti tympääntyneenä. "Okei okei sitten" Valerie huokaisi.

Heillä oli nyt kaikki tarvittava mukanaan. Ensimmäiseksi nuoret olivat päättäneet saada kreivin vapaaksi ennen kuin hänet heitettäisiin ikuisuuden mereen. Kreivin pelastukseen keskittyivät Ava, Nathan, Joanna sekä Louis. Mikaelan vakoiluun puolestaan Corinne, Fred, Valerie ja Clara.

"Kreiviä pidetään tuolla" Nathan selitti ja osoitti heidän yläpuolelleen kohoavaa tornia jossa oli yksi ikkuna parvekkeen kanssa. "Meidän täytyy toimia jo" Louis muistutti. He hyppäsivät korkealle ilmaan ja laskeutuivat parvekkeelle. Masentuneen oloinen kreivi istui sellissään pää painuksissa. "Psst, kreivi" Ava supisi. Äsken mainittu henkilö kohotti päätään ja katsoi ikkunalle. "Mitä te haluatte" Hän kysyi. "Me vapautetaan sinut, olet syytön" Joanna selitti. "Ja keitä te olette" Kreivi kysyi tarkoittaen kysymyksensä Joannalle ja Louisille. "Me olemme Von Marien klaanista. Me nuoret olemme päättäneet toimia yhdessä laittaaksemme Mikaelan touhulle piste" Louis kertoi. Kreivi nyökkäsi hitaasti. "Odota hetki. Kiskon kalterit irti" Nathan sanoi ja hän tarttui ison ikkunan kaltereihin. Yksi, kaksi kolme. Kolmosella hän kiskaisi lujaa ja kalterit irtosivat. "Pakene, äläkä enää palaa kreivi" Ava opasti. Kreivi nyökkäsi taas kerran ja kuin taikaiskusta hän oli poissa.

"Mitä hän tekee" Valerie kuiskasi. He olivat kokoontuneet taaskin Mikaelan parvekkeelle. "En tiedä" Clara supatti takaisin. Mikaela oli jo minuutti tolkulla istunut sängyllään silmät kiinni. "Luen hänen ajatuksensa" Fred tokaisi hiljaisella äänellä. Hän laittoi kätensä ohimolleen ja sulki silmänsä. Srrt srrt. "Jokin estää yhteyden saamisen" Fred vaikeroi. "Yritä uudelleen, pystyt siihen" Corinne kuiskasi hymyillen. Fred kohotti toista kulmaansa ja sitten hän yritti uudelleen. Srrt srrt "...pihalla..." "...täytyy päästä..." "...kosto..." "...Perilliset..." "...Murhattava...". "Yhteys pätkii, sain kuultua vain osan lauseista" Fred totesi. "Mitä nyt tehdään" Valerie kysyi. "Odota, mitä hän sanoi" Corinne tiedusteli. "Pihalla, täytyy päästä, kosto, perilliset sekä murhattava" Fred kertoi oudoksuen Corinnen kysymystä. "Hetkinen, ei kai hän vain..." Clara hätääntyi. "Odotinkin vieraita" Kuului yhtäkkiä Mikaelan ääni. Hän hymyili ilkeästi ja tarttui kiinni nuorista. Hän tönäisi heidät sisälle huoneeseen ja sitoi köysiin. "Te pysytte täällä, onko selvä? Mikään ei saa pilata suunnitelmaani" Mikaela tiuskaisi.

Jännitys tiivistyy, uutta lukua tulossa mahdollisimman pian :)