The vampires of darkness

Luku 10

"Meidän on vangittava Mikaela" Yksi vanhimmista totesi. "Olen samaa mieltä" Toinen -pitkä, harmaahiuksinen nainen- tokaisi noustessaan ylös. "Neiti Von Marie, tiedätkö missä Mikaela on" Frederik kysyi yllättävän ystävällisesti. "E-en Johtaja, mutta luulen, että joku teistä pystyy paikantamaan hänet" Corinne kertoi. "Niin, Mikaela tuli aivan aluksi tapaamaan minua ja kertoi, että löysi minut ajatusten avulla, jonka kuulemma oppii täysi-ikäisenä" Fred tarkensi kun vanhimmat olivat ymmällään. "Mainio idea, Hra Nilson voisitko mitenkään hoitaa asian" Frederik pyysi kohteliaasti. Nuorekas tummahiuksinen mies nousi ylös ja asetti kätensä ohimolleen. Hän sulki silmänsä ja keskittyi tarkkaan. "Neiti Mikaela on vanhassa kellarissa sijaitsevassa kirjastossamme" Hra Nilson puhui matalalla äänellä. "Joukot, ryhmittäydytään, jotta voimme saartaa hänet" Frederik määräsi. Fred oli avaamaisillaan suunsa, mutta hänen isänsä keskeytti poikansa. "Ei, te perilliset jäätte rva Rosesin huollettavaksi. Siten pysytte turvassa". "Mutta isä, me haluamme auttaa" Fred valitti. "Autatte parhaiten kun tottelette minua, Fred. Ymmärrätkö" Frederik sanoi laskiessaan kätensä poikansa olkapäälle. "Ymmärrän" Fred vastasi.

"Ihan tylsää kun ei saada olla mukana toiminnassa" Corinne sihahti muille. "Niinpä" Valerie yhtyi valittamiseen. "Lapsikullat, pysytte turvassa kun olette täällä" Rva Roses tokaisi lempeästi. "Me haluamme toimintaa Rva Roses" Fred sanoi. "Tyypit, missä Louis ja muut mahtavat olla" Corinne huolestui yhtäkkiä. "Voi ei, he voivat olla vaarassa" Fred parahti ja katsoi rouva Rosesia anelevasti. "Antakaa meidän mennä hakemaan sisaruksemme ja ystävämme, olkaa niin kiltti" Hän aneli. "Minä haen heidät kunhan olen paikantanut heidät. Te pysytte täällä, luvatkaa se" Rva Roses lupasi nuorille ja alkoi paikantaa muita. "Lupaamme sen, Von Jacquesien kunnia sanalla...ja Von Marieiden kunnia sanalla" Fred sanoi. Rouva Roses nyökkäsi tyytyväisenä ja lähti ulos hakemaan muut nuoret.

Hetken päästä hän palasi. Corinne juoksi halaamaan Louisia. "Olet kunnossa" Hän kuiskasi helpottuneena. "Tietenkin olen, ei meillä ollut mitään hätää" Louis vastasi virnistäen. Sitten hän juoksi Joannan kanssa katselemaan takassa loimuavaa tulta. "Kaunista" Joanna henkäisi. Louis alkoi myös höpöttää jotain Joannalle, jonka antoi isommille mahdollisuuden keskustella omista asioistaan. "Kreivi pääsi vapaaksi" Nathan sanoi Fredille, Corinnelle ja Claralle. Ava nyökytti mukana. "Mahtavaa" Corinne hymyili. Hänen kätensä kosketti Fredin kättä. He katsahtivat toisiinsa. "Hmh... Meidän pitää siis olla täällä sen takia, että olisimme turvassa. Isä ja vanhimmat menivät vangitsemaan Mikaelaa" Fred selitti jotain, ettei tuntisi itseään kiusaantuneeksi.

Tää oli vähän lyhyempi luku taas, mut mahdollisimman pian tulee jatkoa :)