Baby Draco - Drarry

Hally on palas!

Hermionen nk

Olimme saapuneet kirjastoon, koska minun piti viimeistellä seuraavan tunnin essee. Malfoy saisi katsella sen aikaa kuvakirjoja.

"Malfoy, täällä on lasten kuvakirjoja!" Huidoin kädelläni hänet luokseni.

Pojan ilme kirkastui hetkessä ja niin hän syöksyi kuvakirjojen kimppuun. Olin saanut esseen kirjoitettua ja Malfoy oli lukenut sillä välin ainakin viisi lasten satua. 

"Kato Helmione! Täällä on kuvia vampyyleistä, mä en pelkää niitä ollenkaan." Draco sanoi tomerana.

"Oho, sä taidat olla sitten aika rohkea poika vai mitä?"

Draco nyökkäili ylpeänä "Joo-o äiti sanoo aina, miten iso poika mä jo oon."

"Sitten sä oot varmaan niin iso poika, että osaat itse laittaa kirjat takaisin hyllyyn niin päästään lähtemään ulos."

Samalla sekunnilla Malfoy hyppäsi pystyyn ja alkoi pinota kirjoja kasaan. "Valmis!" Draco hihkaisi, jolloin lähdimme kävelemään kohti ulko ovia. 

Ulkona ei ollut ketään muuta sillä he olivat tunneilla. Aurinko paistoi mukavasti ja ilma oli  lämmin.

"Ollaan hippaa!" Poika hihkui ja lähti juoksemaan pois päin minusta nauraen.

"Okei, mutta ihan vähän aikaa."

Olimme hippaa kymmenisen minuuttia, jolloin en enää jaksanut.

"Ootko sä vanhus, kun et jaksa olla hippaa enää?" Draco kysyi totisena.

"Äh, sä oot niin vikkelä, ettei sun perässä pysy kukaan. Mutta tiedätkö mitä Draco, meidän olisi aika mennä etsimään Harry." 

"Mulla on kauhee ikävä Hallya." Draco sanoi vakavana.

Hymyilin sille miten kiintynyt pikkuinen oli Harryyn. "Sä taidat tykätä Harrysta, vai?"

"Joo. Hally on palas ihminen koko maailmassa. Tiesitkö, että Hally tykkää kun sitä halaa selästä. Mä en ymmällä sitä, mutta se aina kikattaa kun mä teen niin." Draco selitti hymyillen.

"Jaaha. Tykkääkö Harry siitä, jos sitä pussaa?" Kysyin pojalta nauraen. En yleensä ole näin utelias, mutta olin aavistellut jo pitkään että heidän välillä on jotain.

"Se ei muuta haluakaan kuin pussailla. Ei me nyt olla pariin päivään niin tehty, mutta ennen." 

Arvasin. Sen takia Harry oli viettänyt aikaa tosi paljon kirjastossa, mutta aina kun olin itse sinne mennyt niin en ollut nähnyt häntä missään. 

"Miks sä halusit tietää? Et kai sä vaan tykkää Hallysta?" Draco mietti hetken. "Helmione ja Hally yhteen soppii, huomenna menee pussauskoppiin, siellä kuuluu liks laks, lapsia syntyy satakaks!" Draco lauloi isoon ääneen.

"Hiljempaa! Ja ei, en mä tykkää Harrysta muuta kuin kaverina." Hiljensin pojan nopeasti ja lähdin johdattamaan tätä sisälle linnaan.

***

Harryn nk

Olin niin kiintynyt siihen poikaan, etten pystynyt keskittymään kunnolla tunnin aiheeseen. Kyllä mä luotan Hermioneen, mutta silti jotenkin on koko ajan todella suuri huoli Dracosta.

"Potter rauhoita mieltäsi. Ympärilläsi on suuri negatiivinen pilvi." Punurmio sanoi tyypillisellä  usvaisella äänellään.

"Eikö sen näe jo päältä päin." Tuhahdin.

"No mutta poikaseni. Ojenna kätesi, Ron tuo se violetti pussi minun pöydältäni." Professori käski ja alkoi hieroa kämmenselkääni.

Se oli ällöä, mutta en voinut muuta kuin olla paikallani ja antaa hänen hoitaa hommansa.

"Sinulla on huolia, kenties jokin lapsi? Joo näen pienen lapsen. Lapsi on paljon nuorempi kuin sinä ja teillä näyttää olevan todella hauskaa yhdessä. Sepä mukavaa." Punurmio otti pulveria käteensä ja puhalsi sen naamalleni.

Aloin yskiä, koska sitä jauhoa meni nenään. Punurmio otti toisen kätensä ja laittoi sen otsalleni. Hän sulki silmät ja alkoi puhua.

"Sinulla ja lapsella on intiimisuh- no mutta herra Potter! Ei ei ei, etkai sinä vain ole sekaantunut. Nyt, nyt, nyt, voi, voi, voi." Punurmio sätti isoon ääneen sanoen lauseet yhteen pötköön niin, että en saanut edes puheen vuoroa.

Punastuin kauttaaltaan "Sä taisit nyt nähdä vähän väärin. Ei mulla ole mitään suhdetta minkään pikkupojan kanssa." Sanoin nopeasti mennen kauemmaksi tuosta akasta.

"Kuka sanoi, että se on poika?" Ron kysyi ääneen.

"Täh en mä- jumaliste antakaa olla." Sanoin ja lähdin luokasta kesken tunnin.

Olin kävellyt hitaasti keskikerrokseen, jossa sijaitsi muodonmuutoksen luokka. Minua hävetti ja ärsytti. Näin, että vastaan asteli joku. En aluksi tunnistanut häntä tai heitä.

"Hallyyy!" Kuului kimeä pienen pojan ääni.

Suulleni kaartui aito hymy. Kyykistyin ja levitin käteni, jotta poika pääsisi suoraan syliini. "Draco! Hitto mulla olikin ikävä sua!" Sanoin pojalle, joka oli nyt käpertynyt syliini lämpimään halaukseen. Unohdin kokonaan Hermionen läsnäolon.

"Tiiätkö mitä. Mä tykkään susta tooosi paljon!" Draco sanoi minulle ja pussasi poskeani.

Sydämeni oli pakahtua onnesta. "Niin mäkin susta." Sanoin tuolle.

Käänsin katseeni Hermioneen, joka oli kuullut ja nähnyt kaiken. "Älä huoli Harry, Draco kertoi jo teistä." Hermione iski silmää minulle.

Hymyilin tytölle "M-mitä mieltä sä olet siitä?"

"Mä olen onnellinen, jos sä olet onnellinen." Hän vastasi hymyillen.

"Kiitos!" Kuiskasin.

***

"Mitä tykkäsit Hermionen seurasta?" Kysyin Dracolta, joka istui sylissäni suuressa salissa.

"Meillä oli niin mukavaa. Nyt me ollaan hyvät kavelit." Draco sanoi ja haukkasi leivästä.

"Joo meillä oli tosi hauskaa." Hermione sanoi ja niin Draco alkoi selittää heidän yhdessä vietettyä aikaa. Kieltämättä tunsin itseni mustasukkaiseksi.

Parin minuutin päästä Ron tuli syömään.

"Missä sä olet ollut? Yleensä sä olet ekana syömässä." Hermione ihmetteli.

Ron punastui ja alkoi takellella "Ömm... Mä olin Fredin ja Georgen testi nukkena." Ron ilmeisesti keksi päästään.

"Fred ja George oli täällä just äsken." Huomautin.

"Nii mut äsken mäkib olin niiden luona." Ron puolusti. "Ja minkä helkkarin takia sä käyttäydyit niin oudosti ennustus luokassa!?" Ron vaihtoi aihetta.

"Tajusin, kuinka tyhmä ja valepukki Punurmio on. Hermione oli taas oikeassa. Olisi pitänyt kuunnella häntä." 

Hermione nyökytti ylpeänä päätään.