Baby Draco - Drarry

Normaali

Harryn nk

Draco oli hyppinyt kohta kymmenen minuttia sängyltä toiselle. "Wuhuu, mä lennän!" Hän huusi ja lähti kiipeämään kirjahyllyä pitkin kohti kattoa. Vähän ajan päästä Draco pysähtyi ja katsoi meitä hätääntyneenä "mä menetin mun kuulon!"

Ron ja minä katsoimme toisiamme kummaksuen. Draco päästi irti kirjahyllystä ja kiittäkkseemme minun nopeaa reagointikykyäni sain pojan viime hetkellä kiinni.

"Älä    enää    ikinä    tee    noin." Sanoin hänelle mahdollisimman selkeästi ja laskin toisen maahan.

"Miksi en? Se oli kivaa, mutta tämä ei ole, kun menetin kuuloni lopullisesti. Yhyyy!" Draco sanoi ja kaatui dramaattisessa lattialle pitäen toista kättään otsallansa.

Tajusimme Ronin kanssa mikä Dracolla on.

"Minkä ikänen sä oot?" Kysyin Dracolta, joka pyöri lattialla tehden tekoitkua.

"Kymmenen, kai, en mä tiiä. Ettekö te auta mua, kun mä olen kuuro!" Draco huusi.

"Et sä mikään kuuro ole. Kuulithan sä äskenkin mitä Harry kysyi sulta." Ron nauroi.

"Enkä kuullut! Mä tarvin nopeasti sokeria, se auttaa kuuloon", Draco nousi lattialta ja alkoi penkoa paikkoja etsien karkkia "onko sulla Ron karkkia mukana?"

"Tottakai on." Ron huokaisi ja ojensi muutaman jokamaun rakeen Dracolle.

Draco alkoi hihkua ja veti kaikki kerralla kurkusta alas. Aluksi Dracon ilme oli iloinen, kunnes hänen suupielet valuivat alas ja koko poika muuttui kalpeaksi.

"Varo Ron!" Huusin ja samalla Draco oksensi Ronin kengille.

"Hups!" Draco sanoi ja pyyhkäisi suunympärykset.

"Yök!" Ron marisi ja heitti kengät pois jalastaan.

***

Olimme siivonneet sotkun ja Ron sekä Draco olivat käyneet pesemässä itsensä.

"Ja nyt viimein on Dracon nukkumaanmenoaika." Ilmoitin ja peittelin hänet viereiselle sängylle.

"Mä en saa unta, laula mulle jotain."

"Ron laula sä."

"En todellakaan laula!"

"En mä halua Ronia vaan sut Harry." Draco sanoi apeana.

"Onko pakko?" Sanoin käsi otsalla.

"On." 

Aloin laulaa tuutulaulua samalla silittäen Dracon hiuksia. Draco katsoi minua silmiin suloisesti ennen kuin käskin häntä sulkea ne. Lopetin laulun ja huomasin Dracon nukahtaneen. Käännyin parhaaseen ystävääni päin ja huokaisin.

"Hitto sä oot hyvä laulamaan Harry, miks sä et laula useammin?" Ron hymyili.

Naurahdin kiusallisesti ja kohautin vain olkiani "aiotko sä vielä valvoa?" 

"En varmaan, mua alkoi myös väsyttämään." Ron meni peiton alle.

Laiton itsekin pääni tyynyyn ja suljin silmäni pitkän illan päätteeksi.

***

"Harry, Harry, mä olen taas normaali! Hitto mä olen taas oma itseni 14-vuotias minä!" Draco hihkui ja keimaili peilin edessä.

Nousin nopeasti ylös varmistaen, että tämä ei ollut unta "sä olet oikeasti sä!" Huusin ja syöksyin halaamaan Dracoa. Halasimme kauan toisiamme, kunnes Draco iski huulensa omilleni. Suutelimme aika rajusti sillä emme olleet suudelleet toisiamme pitkään aikaan.

"Bloody hell!?" Ron oli noussut ylös.

Irtaanuimme toisistamme nopeasti, olimme unohtaneet kokonaan Ronin olemassaolon. "Tää ei ole sitä miltä se näyttää." Selitin nolona.

"Joo ei, enhän mä oikeasti voisi pussata Potteria!" Draco selitti pidättäen naurua.

"Just joo, miksi te ette aiemmin ole kertonut, että teillä on jotain meneillä?" Ron ihmetteli.

"S-sä hyväksyt meidät?" Kysyin varovaisesti.

"Miksi en? Draco ei taida olla sittenkään niin paha mitä se on esittänyt kaikki nämä vuodet." 

Katsoin Dracoa ylpeänä, jolloin hän painoi päänsä minun olalleni. Ron pudisti huvittuneena päätään ja alkoi vaihtamaan vaatteita.

Otimme tavaramme mukaan ja lähdimme pois tarvehuoneesta.

"Mun varmaan pitää mennä nyt luihuisen oleskeluhuoneeseen." Draco sanoi apeana.

"Mä tuon sun tavarat luihuisten oleskeluhuoneen ovelle puolen tunnin päästä." Ilmoitin toiselle.

"Kiitos. Nähdään sitten." Draco hymähti.

Ron heilautti kättään Dracolle ja niin me lähdimme eri suuntiin.