Baby Draco - Drarry

Maailman paras kesä

Harryn nk

Menimme rohkelikkojen torniin Ronin kanssa, koska Dracon tavarat olivat siellä ja muutenkin minun ja Ronin piti vaihtaa koulukaavut päälle. Koko oleskeluhuone oli täynnä ihmisiä nukkumassa siellä sun täällä. Kuitenkaan Hermionea ja Ginnyä ei näkynyt missään. Luultavasti he olivat ainoita, jotka menivät tunnollisesti nukkumaan omaan makuusaliin.

Saimme vaihdettua kaavut päälle, jonka jälkeen otin käsiini Dracon tavarat ja ne tavarat, jotka olisi määrä palauttaa takaisin sairaalan. Ron jäi makuusaliin viimeistelemään läksyjään sillä tänään olisi tavallinen koulupäivä. Jätin parhaan kaverini sinne ja lähdin itse kohti luihuisten oleskeluhuonetta.

Draco oli onnekseni oleskeluhuoneen ulkopuolella täysissä pukeissa. Ojensin tavarat hänelle, jonka jälkeen hän vei ne makuusaliinsa. Sieltä tultuamme takaisin käytävälle lähdimme yhdessä Matami Pomfreyn luokse.

Hän tutki Dracon läpikotaisin ja totesi hänen olevan täysin oma itsensä. Pomfrey lupasi ilmoittaa opettajille ja Dumbledorelle hänen tilastaan, jonka jälkeen päätimme lähteä aamupalalle.

Suuri sali oli täyttynyt sillä välin oppilaista ja opettajista. Monet katsoivat järkyttyneinä sitä, että minä ja Draco kävelimme yhdessä saliin. Osa oppilaista kuiski siitä, miten surullisia he olivat, koska Draco ei enää ollut suloinen pieni poika. Menimme Ronin, Hermionen ja Ginnyn luokse  istumaan.

"Te olette niin suloisia yhdessä!" Hermione ihasteli meitä.

Draco punastui ja painoi päänsä alas. Silitin pojan poskea "Aaaw sä oot söpö, kun sä nolostut." sanoin tuolle. Draco pussasi otsaani ja hymyili söpöä hymyä. Monet oppilaat alkoivat taputtaa ja viheltää. Ainoat jotka olivat järkyttyneitä olivat luihuiset ja Kalkaros.

"Katsokaa Parkinsonia." Ginny nyökkäsi tytön suuntaan. Aloimme nauramaan Pansyn katkeralle ilmeelle.

"Ollaanko me nyt sitten kaikki kavereita?" Draco keskeytti naurun.

"Tottakai ollaan!" Hermione sanoi iloisesti.

"Eli te annatte mulle anteeksi kaikki nämä vuodet?"

"Se on mennyttä." Ron ilmoitti suu täynnä ruokaa. Draco hymyili meille kaikille aidosti onnellisena.

***

Dracon nk

Kello näytti 18.10 ja Harryn olisi pitänyt tulla jo kymmenen minuuttia sitten kirjastoon. Kävelin edestakaisin hermostuneena kirjaston oven edessä. "Tekikö se mulle oharit?" Ajattelin ääneen.

"En." Tutun pojan ääni kuului takaani. Käännyin katsomaan ja Harrylla oli musta silmä, sekä tämä oli ilmeisesti myös itkenyt punaisista silmistä päätellen.

"Onko kaikki hyvin?" Kysyin häneltä hädissäni.

"On."

En oikein uskonut häntä. Lähdimme kuitenkin kävelemään kirjaston sisälle, koska jalkani olivat rasittuneet tuosta seisomisesta. Istuin Harrya vastapäätä. Harry asetti kätensä pöydälle ja minä laskin omani hänen käsien päälle.

"Nyt kerrot kaikki. Mä näen, että sun silmä on musta", hän ei vastannut mitään vaan alkoi itkemään. Siirryin Harryn viereen, jolloin tämä laski pään olkapäälleni. "Kuka tuon teki sulle?" 

"Cormac McLaggen."

"Miksi?" Olin aivan järkyttynyt. Kuka kehtaa lyödä minun Harrya!?

"K-koska mä oon s-sun kaa yhdessä. Se ei h-hyväksy meidän suhdetta." Harry alkoi itkemään kovempaa.

"Nyt riitti, missä se nilkki on?" Nousin tuolilta kiehuen raivosta.

"Ei! Älä mene sinne. Se on oikeasti todella voimakas." Harry sanoi pelokkaana. 

***

Olimme saaneet tehtyä kaikki läksyt ja Harry oli opettanut minulle viime viikon aiheet. Jäimme kirjastoon vielä hetkeksi suutelemaan, kunnes matami tuli häätämään meidät. Saatoin pojan rohkelikon muotokuvan luokse, kunnes Harry pysähtyi eikä liikkunut mihinkään. Halasin häntä tiukasti ja käskin Harryn sanoa salasanan, sillä nyt hoitaisin sen nilkin. Siellähän se piru istui yksin lukemassa kirjaa sohvalla. Odotimme kunnes hän huomasi meidät. Käänsin Harryn kasvot minuun päin ja suutelin häntä intohimoisesti.

"Hankkikaa huone!" Cormac huusi ja teki teko oksennuksen.

Lähdin vetämään Harrya sohvalle. Istuin sen paskiaisen viereen ja laskin Harryn minun syliini. Aloin suutelemaan Harryn kaulaa tehden siihen jälkiä. Cormac kiehui raivosta vieressäni ja nousi ylös. Jätin Potterin hetkeksi sohvalle.

"Odota rakas, mun pitää hoitaa yks pikku saatana." Iskin silmää Harrylle. Sitten käännyin Comracin suuntaan ja vetäsin häntä niin lujaa turpaan, että hän kaatui maahan. Huomasin hänen nenästä tulevan verta. Potkaisin vielä pari potkua tämän mahaan. "Jos vielä uskallat astua metriä lähemmäs Harrya, et pääse näin helpolla!" Murahdin hampaideni välistä.

Crormac vain inisi jotain, joten menin takaisin Harryn luo.

"Saanko mä tulla sun sänkyyn nukkumaan tämän yön?" Harry kysyi paljon iloisemmin.

"Tottakai!" Otin häntä kädestä ja lähdimme kohti luihuisten oleskelu huonetta.

Harry ei ottanut yövaatteita nopean lähdön seurauksena, joten lainasin hänelle minun t-paitaa. Se näytti tuhat kertaa paremmalta Harryn päällä mitä minun. Menimme makaamaan sänkyyn niin, että Harry oli minuun selin. Vedin Harryn halaukseen niin kuin nallekarhun. Vähän ajan päästä olin jo unessa.

***

Pari viikkoa oli kulunut, jolloin koitti kesäloma. Tämä tarkoitti sitä, että Harryn ja minun tiet eroaisivat. Olimme olleet lähes koko ajan yhdessä viimeiset viikot ja nyt pitäisi olla pari kuukautta ilman Harrya. Tästä en tule selviämään.

Olimme nyt syömässä suuressa salissa päivällistä, kunnes minun perheeni pöllö lensi luokseni epätavalliseen posti aikaan. Pöllön jalassa oli kirje. Repäisin kirjeen pöllön jalasta ja aloin lukea kirjettä.

Herra Draco Lucius Malfoy

Joudun ilmoittamaan teille tänään suru uutisen koskien sinun vanhempia. Herra Lucius Malfoy ja Rouva Narcissa Malfoy ovat joutuneet Azkabaniin, koska olemme saaneet selville heidän ja pimeän Lordin yhteistyöstä. Isäsi sai tuomiota kaksi kokonaista vuotta, mutta äitisi pääsee kolmella kuukaudella. Olette vielä alaikäinen velho, joten täten ilmoitan, että teidät on sijoitettu teidän kaukaiseen sukulaisperheeseen, Weasleylle. Tämä on määräys, ei kehotus. Hyvää päivänjatkoa!

Ministeri Millicent Bagnol

Suuni loksahti auki, en meinannut saada happea. Joutuisin viettämään koko kesän siellä köyhälässä. Nousin pöydästä ja menin Harryn luokse. Viitoin Harryn luokseni vähän kauemmaksi muista. Ojensin hänelle kirjeen.

"Olen pahoillani sun vanhemmista, mutta tämä on tavallaan ihanaa!" Harry huudahti.

"Shhh! Miten niin ihanaa? Mun vanhemmat on Azkabanissa ja mä joudun viettämään koko saakelin kesän siellä kamalassa röttelössä."

"Etkö sä tajua, mä vietän tämän kesän myös Weasleyllä!" Harry halasi minua.

Mieleni parani heti "oikeasti?"

"Joo joo. Dursleyt oli mielissään, ettei niiden tarvi kestää mua koko vuonna. Tästä tulee elämän paras kesä!" Harry rutisti minua tiukemmin.

Pussasin Harrya hiuksiin "niin tulee!"