My little Louis||completed||in finnish|| L.S

Luku 9

A/N: voi ei luin just mitä olin viimeks kirjottanut...miks koskaa julkasin sen...mut tästä tulee "parempi"...ehkä ja jee nyt jo 400+ lukukertaa

Louisin näkökulma:

Heräsin pistävään puhdistus aineen tuoksuu ja nyrpistin hieman nenääni.Avasin hitaasti silmäni ja suljin ne heti kun kirkas valo osui niihin.Nostin käteni kasvoilleni ja avasin silmäni uudestaan ja katsoin varovasti ympärilleni oudossa huoneesse.En muistanut että olisin ollut täällä aiemmin.Tai se näytii hyvin samalta kuin huoneeni Harryn luona, se oli vain hieman pienempi ja siistimpi eikä siinä ollut ikkunaa.

Nousin istumaan ja huomasin vasta nyt että minulla oli päällä puhtaat ja uudet vaatteet ja ranteessani oli hohtavan valkoinen side.Silloin tajusin miksi olen täällä...Yritin tappaa itseni epätoivossani.Ilmeisesti joku oli löytänyt minut ja tämä oli jonkunlainen sairaalahuoneen tapainen.

Katsoin kättäni tarkemmin mutten nähnyt siinä mitään erikoista sidettä lukuun ottamatta eikä siihen edes sattunut tai mitään.Sitten mahani kurisi ja tajusin kuinka kova nälkä minulla on.Olin ollut jo monta päivää syömättä ennen "onnettomuuttani" ja nyt olin vielä ollut ties kuinka kauan tajuttomana.

Työnsin peiton pois päältäni ja heitin jalkani sängyn reunan yli ja nousin seisomaan mutta kaduin sitä heti.Minua alkoi välittömästi huimata ja jalkani eivät tunteneet kantavan minua ja nämä tuntemukset yhdistettynä saivat minut vajoamaan takaisin sänkyyn.

Vedin peitoin takaisin päälleni ja suljin silmäni toivoen että joku tulisi tarkistamaan minut jossain vaiheessa.

Harryn näkökulma:

Olen tuntenut olevani hirviö viimeisen vuorokauden ajan.Siitä lähtien kun löysin Louisin puoli kuolleena lattialta ja hoidin hänelle lääkärin olen yrittänyt keksiä mikä sain hänet tekemään sen...En kai ollut oikeasti niin kauhea että hän halusi kuolla.En edes ollut mielestäni kohdellut häntä erityisen huonosti...tai siis parantamisen varaakin varmaan olisi mutta ei kai se saa ketään yrittämään itsemurhaa.

Kaiken lisäksin en muista parista viime päivästä mitään, kaikki mitä minulla niistä on jäljellä on järkyttävä päänsärky ja sumuinen olo.Eikä unohdeta sitä etten ollut saanut seksiä yli vuorokauteen.Mutten minäkään niin epätoivoinen ollut että olisin koskenut Louisiin hänen ollessa tajuttomana.

Siitä tulikn mieleeni että minun pitäisi varmaan käydä katsomassa joko hän olisi herännyt.Kävelin huoneeseen jossa hän oli ja avasin sen oven hiljaa ja kurkistin ovenraosta sisään ja huomasin heti Louisin merensiniset silmät jotka katsoivat takaisin omiin vihreisiini.Hymy kasvoi huulilleni ja astuin sisään huoneeseen.

"Louis olet herännyt!Mikä olo?", Sanoin helpottuneesti ja tulin istumaan hänen sängyn reunalleen ja otin hänen pienen kätensä omaani.

"Uhm olen ihan kunnossa...", Louis mumisin hiljaa ja katseli minua...pelokkaasti?Rypistin kulmiani, ei kai hän oikeasti pelännyt minua?

"Kauan olen ollut poissa pelistä?", Hän kysyi nyt hieman vahvemmin mutta jokseenkin epävarmasti ja vältteli katsettani.

"Reilu vuorokauden", Sanoin lempeästi hymyilen ja suutelin hänen otsaansa nopeasti mikä sain hänet värähtämään.Olin alkanut oikeasti pitää Louisista muttenkin kuin fyysisesti sinä aikana kun olin omistanut hänet.Hän oli jotenkin niin nuori ja viaton ja vain niin täydellinen kaikin puolin.

"Haluaisitko jotain?Voin tuoda sinulle", Ehdotin hänellä  mutta hän vastani hymyyni vain epäluuloisella katseella ja nyökkäyksellä.Lopulta hento kuiskaus karkasi hänen huuliltaan:

"voisinko saada jotain juotavaa...ja syötävää jos siitä ei ole liikaa vaivaa"

Hymyilin leveästi ja nyökkäsin nousten seisomaan.

"Lepää ihan rauhassa pikku Louis, minä tuon sinulle jotain hyvää.Keskity sinä vain voimistumiseen", Ja noiden sanojen saattelemana lähdin huoneesta jättäen Louisin sinne yksin makamaan.