My little Louis||completed||in finnish|| L.S

Luku 10

Louisin näkökulma:

Katseli pitkän kiharatukkaisen miehen perää ja purin huultani.Harry oli ollut jotenkin epätavallisen kiltti minulle mutta jotenkin minusta tuntui että se oli ohi menevää.Heti kun pysyisin jaloillani olisi hän taas kimpussani niin kuin ennenkin.

Katseli huonettani vielä uudestaan tarkemmin varmistaakseni ettei siellä tosiaankaan olisi kelloa sillä minulla ei ollut hajuakaan kellosta.Pettymyksekseni täytyi todeta ettei siellä ollut.

Hetken kuluttua oveltani kuului nopea koputus ja Harry astui sisään kantaen tarjotinta.Hän laski sen pinelle yöpöydälle sänkyni viereen ja istui itse tuolille jolla oli jo aiemmin istunut.

"Unohdin kysyä mitä olisit tahtonyt syödä joten toin vain yli jäänyttä kanakeittoa ja vettä", Hän hymyili ja tutkaili minua katseellaan.Tajusin että oli unohtunut tuijjottamaan häntä silmiin ja käänsin katseeni pois nopeasti ja nousin istumaan ja otin tarjottimen.

"Kiitos..." Mutisin ja maistoin keittoa. "Tämä käy ihan hyvin" Sanoin ja loin syömään siitä huolimatta että Harry katseli minua aika ahdistavasti.

"Paljon kello on?"

"Kohta neljä illalla", Hän vastasi nopeasti ja välinpitämättömästi.

Söin keittoa hiljakseen ja katsoi välillä varovasti Harryyn.Miksi hän vielä täällä oli...?Eikö hän voisi vain jättää minua tänne hautomaan lisää masentuneita ja itsetuhoisia ajatuksiani kaikessa rauhassa.

"Louis, miksi teit sen?" Hän kysyi vähän ajan päästä hiljaa katsomatta minuun.Tiesin kyllä heti mistä hän puhuin mutta päätin esittää viatonta koska se vain tuntui hauskalta idealta.

"Tein minkä?"

"Tiedät kyllä"

"Itseasiassa en, selventäisitkö hieman?"

Sitten ennen kuin tajusin mitään Harry oli painanut minut tiukasti sänkyyn ja suuteli minua kiihkeästi.Makasin siinä järkyttyneenä mutta tottumuksesta vastasin suudelmaan sillä olin todennut että liikkumattomuus vain ärsytti häntä ja viimeinen asia mitä juuri nyt halusin oli ärsyyntynyt ja puutteessa oleva Harry Styles.

Vaikka vastasinkin suudelmaan ei se silti tuntunut miltään, se oli edelleen aivan yhtä kuvottavaa kun ensimäisenä päivänä kun jouduin tänne.Nyt olin vai oppinut tekemään sen kuin automaatti vaihteella ja en edes juuri ajatellut sitä.

Harry irrottautui suudelmasta mutta hänen kasvons olivat edelleen senttien päässä omistani.

"Louis...kultaseni...älä enää koskaan tee mitään tuollaista...luulin jo että  kuolit ja..." Sitten hän ei voinut enää jatkaa koska oli purskahtanut itkuun.Olin todella hämmentynyt.Olin luullut että hän hakkaa ja raiskaa minut siihen paikkaan ja olisi todella vihainen siitä että yritin itsemurhaa mutta tätä en osannut ennakoida.

Hary nousi pois päältäni ja katseli kummastuneita kasvojani kyyneleet valuen hänen poskillan.En ollut koskaan nähnyt häntä tälläisenä enkä ollenkaan tiennyt kuinka minun tulisi reagoida joten purin vain huultani ja katselin häntä hermostuneesti.

"Louis tarvitsen sinua...et voi jättää minua" Hary sanoi hiljaa ja pyyhki kasvojaan.Hän katsoi minuun vielä kerran ja antoi suukon otsalleni ja lähti nopeasti ulos huoneesta.

Jäin katsomaan hänen perässään sulkeutunutta ovea edelleen hämmentyneenä mutta sitten kasvoni kohosivat virneeseen.Olin löytänyt heikkouden Harrystä.Hän, hänen omien sanojensa mukaan, tarvitsi minua.Pääasiassa fyysisesti kyllä mutta minulla oli jotai mitä Harry tarvitsi ja olin varma että tästä tiedosta voisi olla vielä paljon hyötyä tulevaisuudessa.

A/N: Eli siin kymmenes luku ja kirjotus hetkel 699 luku kertaa...mitä ihmettä :D Yritän nyt kirjottaa useemmin ja kyllä niitä pervompiaki kohtia tulee niille ketkä niitä odottaa ;D ei enää kauaa seuraavaan sellaiseen.Mutta sitten täytyy sanoo et on harvinaisen outo tyyppi toi Harry, ihme hiippari xd mut kiitos kaikille jotka on lukenu ja lukekaa jatkossaki älkääkä unohtako tykätä ja saa jopa kommentoida jos uskaltaa