My little Louis||completed||in finnish|| L.S

Luku 13

Harryn näkökulma:

Puristin Louisin kaulaa raivoissani ja purin huultani. Tuo pikku huora ei puhu isästäni noin. Tiukensin otettani ja hänen silmänsä alkoivat painua kiinni ja tunsin pienen piston rinnassani mutta ravistin sen pois.

Louisin vastustelut kävivät heikommiksi ja otteeni vain kiristyi...Lopulta hän valahti veltoksi. Hänen päänsä retkahti taakse päin ja hänen silmänsä sulkeutuivat lopullisesti.

Silmäni laajenivat ja henkäisin ja päästin irti hänestä ja vedin käteni rinnalle ja katsoin Louisia järkyttyneenä. Pidätin hengitystäni ja aika tuntui pysähtyneen.

Louisin pää valahti sivulle ja hänen kaulansa iho oli punaisen ja kädenjälkeni erottuivat selkeästi. Olin jonkunlaisessa shokkitilassa. En voinut liikkua ja vain katsoi Louisia järkyttyneenä. Minä olin saanut hänet tuohon tilaan, olin satuttanut poikaa jota rakastan.

Suljin silmäni hitaasti ja avasin ne henkäisen. Karmeiseva näky edessäni ei ollut hävinnyt mihinkään ja puristin käteni nyrkkiin ja nousin sängyltä ja hain sakset laatikostani ja avasin Louisin nippusiteet.

Hänen kätensä valhtivat sängylle ja tunsin kyynelten kohoavan silmiini.Miten saatoin tehdä tämän hänelle kun rakastan häntä niin paljon.Olen kauhea ihminen ja haluan vain parasta Louisille.

Käteni tärisivät hieman kun sormeni vaelsivat hänen kättään pitkin hänen ranteellen.Painoin sitä kevyesti...jos nyt tapoin hänet...en edes tiedä mitä teen.

Tunsin sydämmeni tippuvan...en tuntenut pulssia.Aloin joutua paniikkiin, tämä ei voinut tapahtua. Pomppasin seisomaan ja juoksin käytävälle kyyneleet valuen silmistäni.

"VOI VITTU JOKU HUORA RAAHATKAA LÄSKI PERSEENNE TÄNNE!", Kiljuin enkä edes tajunnut olevani alasti.

Alkoi kuulua juoksu askelia ja pian hengästynyt Benjamin seisoi edessäni ja kumarsi hätäisesti.

"H-herra Styles, m-miten voin olla avuksi?", Hän kysyi ja katsoi minuun epävarmasti.

Osoitin huonetta ja siellä makaavaa Louisia.

"M-minä tapoin hänet.", Nyyhkäisin ja käännyin pois päin ja kävelin pois paikalta.

Benjaminin näkökulma:

Lihakseni jännittyivät kun kuulin Louisin sanat. Hän oli...tappanut jonkun. Suoristauduin seisomaan ja ja katsoi hänen peräänsä ja käännyi kohti huonetta jonne Harry oli osoittanut.

Peitin suuni kädelläni ja pudistin päätäni kyynelten kihotessa silmiini. Ei tämä voinut olla totta.

Kävelin huoneeseen peloissani ja katselin sängyllä alasti makaavaa Louisia kauhuissani. Hän todella näytti kuolleelta.

Ojensin käteni silittääkseni hänen poskeaan ja se oli edelleen lämmin. Purin huultani ja katselin hänen kauniita piirteitään. Miten Harry pystyi tekemään jotain tälläistä niin täydellisella pojalle kuin Louis.

Vein sormeni alemmas hänen leukansa kaarta pitkin ja kokeilin hänen pulssiaan ja-se tuntui.

Jähmetyin ja vain pidin kättäni siinä, kyllä se oli totta.L ouis ei ollut kuollut, hänen pulssinsa oli kyllä heikko ja nomaalia hitaampia mutta se ehdottomasti oli siellä.

Tunsin ilon läikähtävän sisälläni.Tartuin Louisia olkapäistä ja ravistin häntä varovasti.

"Louis!Louis herää jooko, herää, se olen minä Benjamin" Kuiskasin kiihkeästi ja yritin saada häntä heräämään.

Jatkoin samanlailla kunnes Louis inahti vaimeasti. Astuin taakse päin ja katsoin häntä toiveikkaasti.

Louisin näkökulma:

Kuulin vaimeita ja etäisiä aaniä ja tunsin ku joku ravisteli kehoani. Yritin avata silmäni tai edes liikkua hieman. Olin kuin vankina oman pääni sisällä. Siitä huolimatta oloni oli yllättävän rauhallinen, ehkä oli joutumassa koomaan tai jotain. Ihmesthän sanovat että silloin olet vanki omassa päässä...

Mutta ei tämä ollut sellaista.Tunsin taas että kehoani ravisteltiin ja oloni oli epämukava ja yritin keskittyä vaimeisiin ääniin joita kuulin.

"Louis...Herää...Louis", Erotin vaivoin ja jos olisin voinut olisin rypistänyt kulmiani. Outoa ääni oli tuttau mutten saanut päähäni kuka se oli. Harry se ei ainkaan ollut siitä olin varma.

Yritin taas liikuttaa kehoani.Ruumiini tuntui raskaalta eikä se vieläkään halunnut totella käskyjäni...ehkä tämä sitten oikasti olikin kooma tai jotain.

Mietin mahdollisuuksiani. En voinut liikkua joten minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia viestiä tietoisuudestani sille joka huoneessa siten olikin. Oloni oli turhaututunut.

Harryn näkökulma:

Olin jotenkin onnistunut Louisin huoneen ovelle. Avasin oven ja astuin sisälle, näkökenttäni sumeana kyynelistä. Kävelin Louisin sängylle ja kaaduin siihen ja painoin pääni hänen tyynyynsä. Mitä olin mennyt tekemään.

Olin tappanut rakkaan Louisini. Olin menettänyt malttini ja vain tappanut hänet noin vain. En saanut mielestäni sitä tunnetta kun huomasin että hänellä ei ollut pulssia. Sillä hetkellä maailmani avartui ja tajusin kuinka paljon rakastin Louisia. En ollut ehkä kohdellut häntä niin kuin hän ansaitsisi mutta silti hän oli minulle kaikki kaikessa.

Itkin hänen tyynyynsä ja siihen oli tarttunut hänen tuoksunsa. Hänen tuoksunsa...se oli paras tuoksu maailmassa, hento ja hieman makea ja raikas kuin kevät ilma sateen jälkeen. Nuuhkin tyynyä ja toivoin että se olisi ollut Louis.

Oma pikku Louisini. Lyhyt poika merensinisine silmineen ja tukka aina vastustamattomalla tavalla sotkussa. Hänen juuri sopivan hoikka ja lihaksikas kehonsa ja hänen lapsekkaat piirteensä yhdistettynä niihin jumalaisiin poskipäihin.

Vasta nyt kun häntä ei enää ollut tajusin mitä menetin.

Menetin kaiken, menetin oman pikku Louisini.

A/N: maailman suurin laiskuus en jaksunut korajta mitää virheitä...xd en yleensäkää jaksa kovin tarkkaa mut tää on iha kokonaa editoimaton.