My little Louis||completed||in finnish|| L.S

Luku 14

Louisin näkökulma:

Olin edelleen pimeässä pystymättä heräämään. Keräsin kaiken tahdon voimani ja kokeilin liikuttaa kehoana...turhaan. Mitään ei tapahtunut. Kävin jokaisen ruumiinosani läpi yksi kerrallaan yrittäen saada ne toimimaan.

Lopulta hartiat-ei, ehkä kädet tai ranteet-ei mitään, sitten sormet, ensin oikea sitten vasen ja mitä-vasemman käden etu-ja keskisormi liikkuivat. Ilo läikähti sisälläni.

Oli toki aika hyödytöntä että kaksi sormistani liikkui mutta se tarkoitti varmasti että olin palaamassa. Liikutin sormiani vimmatusti ja vähitellen myös muut sormeni virkosivat. Purinsin käteni nyrkkiin ja hymyilin.

Hetkinen mitä? Hymyilin? Kokeilevasti mutristin suutani ja se onnistui ongelmitta. Suuni levisi virneeseen jollaista ei kasvoillani ollut näkynyt sen päivän  jälkeen kun Harry kidnappasi minut.

Vedin syvää henkeä ja avasin silmäni. Alkuun kaikki oli sumuista enkä hähnyt mitään. Räpyttelin niitä hetken kunnes maisema kirkastui. Edessäni olivat kasvot.

Vein minulta muutaman sekunnin lisää kunnes tajusin kenelle ne kuuluivat.

"Benjamin?", Henkäisin käheällä äänellä. Poika nyökkäsi nopeasti ja huolestunut ilme hänen kasvoillaan pehmeni hiukan ja hän nojautui hieman taaemmas antaen minulle tilaa.

Nousin pystyyn ja tunsin oloni hieman heikoksi. Kurkkuuni sattui ja olin edelleen alasti ja tärisin hieman viileässä huoneessa. Katsoin ympärilleni huoneessa ja rypistin kulmiani.

"M-mitä tapahtui?M-missä Harry on?", Kysyin heikosti.

"En ole oikein varma Louis-Herra", Benjamin sanoi hitaasti ja pälyili ympärilleen. Hän nosti huoneen lattialta Harrylle kuuluvan paidan ja ojensi sen minulle. Otin sen ja kiitollisena puin päällemin ja jäin odottomaan olisiko Benjaminillä vastauksia muihin kysymyksiini.

"En oikein tiedä mitä tapahtui mutta kuulin Herra-Stylesin huutavan ja tuli niin nopeasti kuin pystyin. Hän sanoi, että oli tappanut sinut ja lähti pois itkien. T-tulin luoksesi kun luulin, että Harry puhui totta mutta et ollutkaan kuollut ja yritin siten elvyttää sinut miten kuten osasin.", Benjamin puhuin tapansa mukaan hiljaa ja hermostuneesti.

Nyökkäsin mietteliäästi. Harry siis uskoi tappaneensa minut ja olin nyt pois tolaltaan. Nousin seisomaan nopesti ja katsoin Benjaminia kiihkeästi.

"Oletko varma, että hän uskoo tappaneensa minut?", Kysyin nopeasti ja nostin lattialta parin boksereita ja vedin ne jalkaani. Tässä saattoi olla tilaisuus jota olin odottanut.

"Ky-kyllä Herra-Louis olen varma asiasta." Benjamin nyökkäsi ja stui kohti ovea epävarmasti.

"Minun pitäisi varmasti mennä kertomaan hänelle, että hän erehtyi..."

"EI", Huudahdin kovempaa kuin oli tarkoitus ja tartui epätoivoisesti hänen käteensä.

"Sinun täytyy auttaa minua jooko? Minun on päästävä pois täältä tai hän vielä jonain päivänä oikeasti tappaa minut...", Joudui lopettamaan lauseen kesken koska olin alkanut itkeä niin rajusti. Päästin irti Benjaminista ja kyyristyin keräksi lattialle ja pitelin polvia nyyhkien hallitsemattomasti.

Benjamin puri huultaan ja laskeutui viereeni ja laski kätensä varovasti selälleni ja silitti sitä sanomatta mitään.

"Benjamin kiltti? Sinä tiedät millainen hän on... Auta minut pois täältä niin voin vuorostaan auttaa sinua.", Sanoi nyyhkäisyjeni välissä ja pyysin kasvojani ja kohotin katseeni ruskea tukkaiseen poikaan.

Katselin häntä anovasti ja lopulta hän nyökkäsi.

"Mitä voin tehdä? Täältä ei ole reittejä pois noin vain ja jos Harry saa sinut kiinni olet mennyttä.", Hän sanoi yllättävän vahvasti.

Purin huultani ja mietin mitä kaikkea tiesin talosta ja sen ympäristöstä. Ainoa tie ulos oli ikkuna Harryn kylpyhuoneessa. Siihen tarvitsisin Benjaminia, hän voisi järjestää hämäyksen ja voisin kiivetä ulos mutta siitä alkaisikin vasta vaikea osuus. Joko tarvitsisin jonkun avaamaan minulle portit ja auttamaan aidan yli.

"Pystyisitkö hankkimaan jostain tikkaat joilla pääsen aidan yli ja asettamaan ne niin että voin kiivetä aidan ylin paikasta lähellä Harryn huonetta? Minulla nimittäin saattaisi olla suunnitelma." Virnistin hieman ja katsoi Benjaminiin odottaen hänen reaktiotaan. Hän katsoi minua hetkin mietiskellen ja nyökkäsi.

"Tuo voisi ehkä jopa toimia." ,Hän myönsi purren huultaan ja nousin ylös.

Ojensin käteni ja annoin hänen auttaa minut ylös samalla.

"Tarvitsen hieman aikaa ja meidän pitää vielä varmistaa muutamia asioita mutta olet ulkona ylihuomiseen jos kaikki menee niin kuin pitää." Hän sanoi ja otti minua kädestä.

"Onneksi minulla on oma pieni huone, kukaan ei vramasti huomaa jos olet siellä sen aikaa kun valmistelen asioita." Nyökkäsin.

"Se on viisainta ja kiitos. Kaikesta." Sanoi ja tarkoitin sitä.

Olin vihdoinkin pääsemässä pois ja yli puolen vuoden kidutuksen jälkeen. Tunsin painon rinnassani keventyvän...kumpa kaikki nyt vain onnistuisi.

A/N: Noniin tää lähestyy loppuaa ehkä 1-3 lukuu enää jäljellä. Toivottavasti ootte tykänny tästä kosk mä ainaki oon nauttinu kirjottaa tätä ja alotan nyt kohta uuden Harry fanficin jonka nimi on. "Too perfect". (en oo vielä päättäny tuleeko se olemaan suomeks vai englanniks)Se ei kyllä valitetavasti oo Larry mutta se tulee olemaan täynnä jännitystä joten kannattaa lukea sitäkin kun sen aika on, ette tule pettymään. Mutta nyt tosi iso kiitos kaikille lukijoille ja tykkääjille en ois koskaan uskonu että tää sain näin paljo lukukertoi....odotin ehkä jotain paria sataa.

Mutta muistakaa

Tykätä

Kommentoida

Kertoa kaverille

ja nähdään ensi osassa.

Stay awesome<3