My little Louis||completed||in finnish|| L.S

Luku 15

-Seuraavana päivänä-

Louisin näkökulma:

Olin todella hermostunut. Olin Benjaminin huoneessa odottamassa hänen merkkiään. En edelleenkään voinut uskoa tätä...olin oikeasti pääsemässä pois.

Purin kynsiäni. Paha tapa tiedän, mutta teen sitä aivan huomaamattani  ja näin ollen kynteni ovat ihan nysät aina.

Suunnitelmani Benjaminin kanssa oli yksikertainen mutta siinä oli paljon kohtia joissa se pystyi menemää kammottavasti pieleen. Yksinkertaisuudessaan hän menisi Harryn luo ja pyytäisi häntä keittiöön koska siellä oli hätätapaus mikä oli valetta, mutta sillä saisimme hänet ulos huoneestaan.

Viedessään Harrya keittiöön Benjamin esittäisin kompastuvansa siihen rumaan oranssin keltaiseen vaasiin joka oli aulassa. Kun kuulisin sen olisi minun hiljaa mentävä Harryn huoneeseen ja sieltä kylpyhuoneen ikkunasta ulos ja juosta tikkaille jotka olisivat odottamassa minua. Ja sitten olisin vapaa.

Mutta mitä jos Benjamin ei saakaan Harrya pois huoneestaan tai Harry näkee minut käytävällä...

Silloin kuulin räsähdyksen käytävästä ja nousin kiireesti sängyltä ilmaan. Se oli se maljakko, merkki jota oli odottanut.

Vedin syvää henkeä ja astelin ovelle. En ollut koskaan eläessäni ollut näin hermostunut. Painoin käteni kahvalle ja väänsin sitä alas.

Avasin oven hitaasti ja katsoin käytävään. Se oli tyhjä. Astuin ulos huoneesta ja katseli ympärilleni, kunnes käännyin oikealle ja lähdin ripeästi kulkemaan kohti määrän päätäni.

Etäältä kuului huutoa, se oli varmasti Harry. Ei kenenkään muun sallittu huutaa tässä talossa. Purin poskeani ja kiiruhdin eteen päin.  Harry varmasti raivosi vain särkyneestä maljakosta.

Kuljin tyhjiä käytäviä, yksikään palvelija ei onnekseni ollut liikkeellä. Kokolattiamatto vaimensi askeleeni ja katselin jatkuvasti ympärilleni peloissani. Pienikin kolaus sai minut säpsähtämään mutta onneksi kukaan ei saanut minua kiinni.

Sitten, siinä se oli, Harryn huoneen ovi. Laitoin käteni kahvalle ja rukoilin ettei se olisi lukossa. Onni oli selvästi puolellani sillä ovi liukui auki vaivatta kääntäessäni kahvasta.

Pieni helpotuksen huokaus karkasi huuliltani. Kuljin Harryn sotkuisen ja marijuanan lemuisen huoneen läpi nopeasti ja astuin kylpyhuoneeseen.

Minun oli pakko hymyillä. Oliko tämä oikeasti näin helppoa, loppuisiko piinani vihdoin. Avasin ikkunan ja istuin ikkunalaudalle. Katselin maahan, parin metrin pudotus, se ei olisi vielä mitään verrattuna aitaan.

Hyppäsin kevyesti maahan  ja jalkani tömähtivät pehmeästi nurmikkoon. Olin kuitenki nyt kaikkien nähtävillä pihalla joten nousin ja lähdin joksemaan kohti tikkaita. Ne olivat juuri niinä missä Benjamin oli luvannut niiden olevan.

Kuin orava kiipesin ne ylös sydän jyskyttäen rinnassani. Pari askelmaa ja olisin vapaa. Vapaa. J tuo sana tuntui niin hyvältä.

Kapusin muurin päälle ja katsoin viimeisen kerran kohti taloa.

Hah. Siitä sait, oma pikku Louisisi on nyt vapaa.

Ne olivat viimeiset ajatukseni ennen kuin hyppäsin alas muurin harjalta metsikköön.

Hyppy oli korkeampi kuin ikkunasta hyppäämäni ja kompastuin maahan sumisesta tulleeseen tärähdykseen. Mutta se ei haitannut.

Nousin ylös ja vedin syvää henkeä ja kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Vihdoinkin se oli ohi.

                                                            -  LOPPU-

A/N: no niin se oli vika luku tarinaan "my little Louis" mutta odottakaa vielä hetki ennen kuin lähdette!! Tähän tulee vielä yksi lisä luku joka kertoo siitä mitä tapahtui Harrylle ja Louisille loppujen lopuksi.

Kiitos ihan hulluna kaikille jotka tätä on lukenu ja lukekaa mun tarinoita jatkossakin kuhan niitä ehin koulutyön ohella julkasemaan. <3 kiitos kaikille lukijoille