Girls from different worlds

19. Luku. Loppu hyvin kaikki hyvin?

Juhlat olivat päättyneet aikoja sitten, mutta kaikki eivät kuitenkaan olleet lähteneet. Lily, Violet, Alice, Frank, Fei, Fiona, Alanne, Eva ja Luna olivat jääneet Pottereille yöksi, kuten Kelmitkin. Oli aamu ja Azar istui herra ja rouva Potterin sekä ministeriön velhon kanssa talon keittiössä täyttämässä virallisen näköisiä papereita. Yhdessä Jamesin vanhempien kanssa Azar oli päättänyt vaihtaa sukunimensä Potteriksi. Hän kuului nyt perheeseen ja jostain syystä hän tunsi kuulvansa enemmän Potterien perheeseen, kuin siihen, mihin oli syntynyt.

"No niin neiti. Tästä lähtien olet Azar Ember Potter", velho totesi ja toivotettuaan hyvät päivänjatkot, hän lähti. "No? Miltä tuntuu?" rouva Potter kysyi hymyillen. "Ei mitenkään erikoiselta", Azar vastasi ja hymyili hänkin. "Menen herättämään muut", hän lisäsi ja lähti yläkertaan. Ensimmäisenä Azar päätti mennä herättämään Jamesin ja Siriuksen - nykyiset veljensä. Kukaan ei vielä tiennyt nimenvaihdoksesta ja Azar halusi nähdä muiden reaktion siihen.

"Ylös unikeot!" hän kailotti ja hyppäsi nukkuvan Jamesin päälle alkaen nauraa, kun poika parahti. "Äitii! Azar kiusaa!" James valitti herättäen viereisessä sängyssä nukkuvan Siriuksen. "Mitä sinä oikein mekastat Sarvihaara?" poika mumisi unisena. "Azar kiusaa", James toisti ja mutristi suutaan. Sirius virnisti Azarille ja tarkasteli tytön kasvoja. "Sinä salaat jotain", hän huomautti. "Ehkä salaan, ehkä en", Azar vastasi hymyillen leveästi. "Okei, mitä nyt on käynyt?" James uteli.

Azar ei vastannut, vaan virnisti vain ilkikurisesti lähtiessään huoneesta. Ovella hän pysähtyi ja tokaisi pojille: "Kannattaisi pukea ennen kuin tänne porhaltaa joukko tyttöjä." "Ai? Onko tänne tulossa tyttöjä?" Sirius innostui. "Tyhmä. Tarkoitin, että teidän kannattaisi pukeutua, ennen kuin joku naispuolisista vieraistanne saa päähänsä tulla tervehtimään. Tiedätte, mitä tarkoitan. Vaatteet päälle ja heti", Azar virnisti. "Kyllä neiti Flame", James ja Sirius vastasivat. "Se on Potter nykyään", Azar korjasi ja säntäsi pois huoneesta.

***
Luna istui Potterien olohuoneen ikkunalaudalla ja luki aamulla saamaansa kirjettä toistamiseen. Hän ei vieläkään voinut käsittää sen sisältöä todeksi. Hiljaiset askeleet lähestyivät häntä ja Luna kohotti katseensa Remukseen, joka hymyili hänelle pienesti. Luna ei hymyillyt takaisin, vaan nyökkäsi pienesti ja katsoi jälleen kirjettä.

"Mitä siinä lukee?" Remus uteli huomatessaan Lunan vaitonaisuuden. "Se on...yksityistä, mutta...minun pitää pian lähteä", Luna vastasi. "Ai. Tuletko vielä käymään ennen koulun jatkumista?" Remus kysyi, mutta Luna vain pudisti päätään. "Ei, minä tarkoitin, että olen lähdössä kokonaan pois. En usko, että palaan enää", hän yritti selittää. "Minne sinä menet?" Remus kysyi pettyneenä. "Kotiin. Kotitähdelleni", Luna vastasi ja huokaisi. "Olen pahoillani Remus", hän aloitti, mutta poika vain pudisti päätään. "Ei sinun tarvitse", hän sanoi ja jätti Lunan yksin olohuoneeseen.

Luna huokaisi ja sulloi kirjeen taskuunsa katsoen sitten ulos ikkunasta. Oli alkanut sataa lunta. Jotenkin Lunasta tuntui, että aina kun hän katsoi ikkunasta ulos, satoi. Hän kävi yläkerrassa pakkaamassa tavaransa, kiitti herra ja rouva Potteria yösijasta ja poistui vähin äänin Potterien talosta. Kukaan muu kuin herra ja rouva Potter sekä Remus ei tiennyt, että hän oli lähtenyt, eikä kukaan voinut muistaa koko tyttöä enää sen jälkeen, kun hän oli astunut portaaliin. Tähdet pyyhkiytyivät aina ihmisten mielestä, kun he lähtivät maasta. Sillä Luna Moonlight oli tähti.

***
Fei etsi Jamesia joka puolelta. Hänen olisi kerrottava pojalle jotain, mitä hän ei ollut kertonut kenellekään koskaan. Hän piti Jamesista enemmän kuin kenestäkään muusta ja hän oli jo suunnitellut kaiken valmiiksi tulevaisuutta varten. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin Fei oli kuvitellut, sillä kun hän astui ulos Potterien talosta, hän näki Jamesin ja tämän seurassa Lilyn. Fei huomasi keskeyttäneensä jotain, mitä ei olisi halunnut nähdä. Hän kääntyi ympäri ja juoksi takaisin sisälle, mutta ehti vielä kuulla, miten James huusi hänen peräänsä: "Fei sinä käsitit tämän väärin!"

Fei lukittautui vierashuoneeseensa, eikä avannut, vaikka kuulikin Jamesin tulleen oven taakse. "Fei kiltti, anna minun selittää", poika yritti, mutta Fei vain pudisti päätään. Sitten hän tajusi, ettei James voinut nähdä sitä ja vastasi pojalle: "Ei ole mitään selitettävää." "Onpas. Minä voin...", James yritti, mutta Fei keskeytti hänet. "Sinä kiittämätön moukka! Minä ihan totta luulin, että sinä pidit minusta! Mutta ei, Evansin tyttö on paljon kauniimpi ja ihanampi ja kaikkea! Kiitos kaikesta James, minä lähden nyt kotiin", hän huusi oven läpi ja keräsi tavaransa kasaan astuen sitten ulos käytävään, missä James häntä odotti.

"Rakasta yhtä, rakasta toista, rakasta vaikka yhtätoista,
yhtä aina kerrallaan, kahta älä milloinkaan", Fei lausui Jamesille, mulkaisi tätä pahasti ja ryntäsi portaat alas eteiseen. "Fei odota!" James huudahti ja juoksi hänet kiinni ovella. "Kerro ystävilleni, mitä tapahtui ja että he olivat minulle tärkeitä. Hyvästi", Fei tokaisi ja James jäi katsomaan, miten Fei astui ovesta ulos ja lensi pois paikalta ylös pilviin.