Girls from different worlds

6. Luku. Tylyahoon.

Azar istui Kelmien viereen lokakuun ensimmäisenä lauantaina. "Oletteko yhä menossa treffeille niiden lentolehtisen tyttöjen kanssa?" tyttö uteli ottaessaan paahtoleipää ja kurpitsamehua. Kelmit nyökkäsivät. Azar oli hetken hiljaa ja tuijotti lautastaan. "Minä...kuulin siitä tähtitornin jutusta...mikä oli pari viikkoa sitten", hän mutisi. "Kaikki varmaan tietää siitä", Sirius tuhahti ja loi halveksivan katseen ohi käveleviin Luihuisiin. Remus katsoi nopeasti Luihuisten pöydässä istuvaa Lunaa. Olikohan tytöllä ystäviä? Luna istui aina yksin. "Hei James", kuului tuttu ääni Remuksen ja hänen vieressään istuvan Jamesin takaa.

Isabella Pearson istui Jamesin viereen juuri sen näköisenä, kuin hän oli aina ollutkin. Tytöllä oli vaaleat, kiharat hiukset ja kirkkaan siniset silmät. Hän oli hoikka ja urheilullunen. Tytöllä oli yllään farkut, joissa oli revittyjä kohtia ja niiden lisäksi valkoinen toppi. Jamesin oli pakko myöntää, että tyttö näytti kivalta. "Hei", hän vastasi. "Kuule. Oletko jo miettinyt huispausjoukkuetta? Mehän tarvitsemme lisää pelaajia, kun kolme heistä lähti viimevuoden jälkeen", Isabella kysyi. James pudisti päätään. "Ajattelin, että voisimme pitää koe lennot ensiviikolla", hän vastasi. "Hyvä. Nähdään eteisaulassa ennen Tylyahoon lähtöä", Isabella hymyili ja palasi omien ystäviensä luokse.

"Hänhän on pirteä", Azar virnisti. Isabella oli kuudesluokkalainen, joten hän ei nukkunut samassa huoneessa kuin hän, Lily, Alice ja Violet. "Se on vain hyvä juttu. Isabella tajuaa, että menemme vain ystävinä", James vastasi. Remus oli vilkuillut vähän väliä Lunaa, joka näytti kovin yksinäiseltä. "Ehkä kannattaisi mennä odottamaan Tylyahoon lähtöä oleskeluhuoneeseen", Peter ehdotti ja toiset suostuivat. "Kenen kanssa sinä menet?" Sirius kysyi Azarilta. "Ai. Menen Lilyn ja Alicen kanssa. Violetilla on kai treffit ja tytöt pyysivät minua mukaansa", Azar vastasi. "Oletteko jo ystäviä?" Remus halusi tietää. "Joo. Tavallaan. Vietän minä aikaa muidenkin kanssa", Azar kertoi.

***
Hannah valmistautui treffejään varten. Vaikka hän olikin Luihuinen, oli hän kuitenkin, kuten muutkin tytöt, ihastunut Sirius Mustaan. "Miltä näyttää?" Hannah kysyi huonetoveriltaan Rionach Cooperilta. "Hyvältä. Joskus toivon, että minullakin olisi yhtä hyvä tuuri", Rionach vastasi kateellisena. "Olisitpa se ollutkin sinä. Minusta tuntuu, ettei Sirius edes yritä enää kanssani mitään", Hannah naurahti. Rionach hoputti häntä lähtemään, ettei hän myöhästyisi treffeiltään. "Kenen kanssa sinä menet?" Hannah yritti vielä kysyä. "Yhden tyypin vain. Nähdään illalla!" Rionach huikkasi ja työnsi hänet portaisiin.

Hannah hymähti itsekseen ja lähti eteisaulaa kohti. Kelmit juttelivat siellä jostain, mutta Hannah päätti keskeyttää heidät. "Minusta voisimme mennä", hän ilmoitti päättäen antaa hyvän vaikutelman itsestään. Kelmit kääntyivät ympäri. "Hei Hannah", Sirius virnisti hurmaavasti. Ilmeisesti poika aikoi esittää, ettei ollut häntä koskaan ennen tavannutkaan. Hannah hymyili pienesti ja lähti raahaamaan Siriusta Tylyahoon lähtevien jonoon. Toiset Kelmit jäivät virnuilemaan heidän jälkeensä. "Mistä vetoa, että Anturajalka on hetkessä Dawsonin tossun alla?" James nauroi.

Emily tuli hiukan ujosti hymyillen paikalle ja hän ja Peter lähtivät Siriuksen ja Hannahin perässä Tylyahoon. Hetken päästä myös Isabella tuli ja Remus jäi yksin odottamaan Fionaa. Luna tupsahti jostain hänen eteensä. "Hei Luna", Remus tervehti kohteliaasti. "Hei", Luna vastasi vaisusti. "Se taisit olla sinä, joka sen lentolehtisen pisti sinne taululle", Remus huomautti huolettomasti, ettei Luna luulisi, että hän vihaisi tätä sen vuoksi. Tyttö nyökkäsi. "Miksi?" Remus halusi tietää. Luna kohautti olkiaan. "Kai minä vain halusin kiusata teitä, kun te kiusaatte aina muita", hän huokaisi. Fiona ilmestyi portaisiin.

"Anteeksi Luna. Pitää mennä. Nähdään joskus", Remus sanoi ja kiirehti Fionan luokse. "Hei", hän tervehti tyttöä. Fionalla oli vaaleanruskeat, suorat ja sileät hiukset, sekä mantelin muotoiset karibian meren väriset silmät. Hän oli kieltämättä kaunis. "Hei Remus. Mennäänkö me?" Fiona kysyi. "Juu. Mennään", Remus vastasi. He liittyivät Tylyahoon lähtevien oppilaiden muodostamaan jonoon ja lähtivät kävelemään kohti Tylyahoa. "Onko Fei kiva?" Remus kysyi. "Onhan hän. Erittäin. Yleensä hän on kyllä Alannen kanssa", Fiona vastasi. Remus nyökkäsi.

"Hän taisi kertoa teille siitä tähtitorni jutusta", Remus mutisi. Toivottavasti kukaan ei tietäisi, että hän on ihmissusi. "Joo. Niin kertoi. Hän sanoi jotain, että se Luna muuttui jonkun Kelmin peloksi tai sinnepäin. Kenen?" Fiona vastasi. "Se on...yksityisasia", Remus vastasi ja Fiona ymmärsi olla kyselemättä. Hetken aikaa he vain kävelivät vaitonaisina eteenpäin. "Millaista on olla Kelmi?" Fiona kysyi yhtäkkiä. Remus kohautti olkiaan. "Joskus aika rankkaa, mutta olen tottunut siihen", hän selitti. Fiona nyökkäsi ja he tajusivat tulleensa kylään. "Minne mennään ensin?" Remus kysyi. "Mennään vaikka Kermakaljalle", Fiona vastasi ja he suunnistivat Kolmeen luudanvarteen.

***
James ja Isabella istuivat Kolmessa Luudanvarressa, kun Remus ja Fiona astuivat sisään. James vilkutti Remukselle nopeasti ja jatkoi sitten keskusteluaan Isabellan kanssa. "Tiesitkö muuten, että rakkaus on joskus monimutkaista?" Isabella kysyi. "Olen huomannut. Ainakin Lilyn suhteen se tuntuu siltä", James vastasi. Isabella nyökkäsi. "Aika usein ihmiset pitävät sellaisista henkilöistä, jotka eivät pidä heistä", hän sanoi. James huokaisi. Hänestä tuntui, että hän piti kahdesta tytöstä, joista kumpikaan ei pitänyt hänestä. "Paitsi, että Siriuksen kohdalla se on aika erikoista. Monet pitävät hänestä, mutta hän ei pidä heistä vakavassa mielessä", Isabella huomautti.

James nyökkäsi. "Hänen kohdallaan rakkaus on aika yksinkertaista. Ensin yksi tyttö ja seuraavana päivänä toinen", hän sanoi. "Mennäänkö seuraavaksi hunajaherttuaan?" Isabella kysyi vaihtaen puheenaihetta. James nyökkäsi. He nousivat ja lähtivät takaisin yhä aurinkoiselle kadulle. Vaikka oli jo lokakuu, sää oli yhä lämmin. He kävelivät hitaasti kohti hunajaherttuaa. Isabella huokaisi katsellessaan Tylyahon pääkatua. Hän piti Jamesista. Todella piti, mutta tiesi, että tunne oli yksipuolista. James piti vain ja ainoastaan Lilystä. Poika piti hänelle kohteliaasti ovea ja vastasi hymyyn, mutta nekin oli vain ystävällisiä eleitä.

***
Hannah tiesi, että treffit Siriuksen kanssa johtaisivat tähän. He olivat palanneet takaisin Tylypahkaan ja istuivat nyt sylikkäin luutakomerossa. Ei hän valittanut, koska Sirius oli hyvä suutelija. Hannah ei ollut ihan varma, paljonko kello oli tai kauanko he olivat olleet komerossa. Hän vetäytyi suudelmasta irti. "Tiedätkö yhtään kauanko olemme olleet täällä?" hän kysyi, kun Sirius katsoi häntä pettyneenä. "Siitä asti, kun tulimme tänne", Sirius virnisti. Hannah huokaisi turhautuneena. "Älä viitsi kultsi", Sirius valitti ottaen parhaan isku-hymynsä kasvoilleen. Hannah ei voinut vastustaa häntä. Tyttö suuteli Siriusta uudelleen ja Sirius virnisti tyytyväisenä.

***
"Mites treffit meni Fiona?" Alanne kysyi, kun Fiona palasi seitsemäsluokkalaisten Korpinkynsi tyttöjen makuusaliin. Kello oli jo lähemmäs seitsemän. Fei, Eva ja Alanne olivat odottaneet Fionaa jo monta tuntia saadakseen tietää, miten tämän treffit olivat sujuneet. Fiona istui leveästi hymyillen sängylleen. "Niin hyvin kuin ne voivat mennä", hän vastasi hymyillen yhä leveämmin. Remus oli ollut oikea herrasmies koko päivän. Hän oli pitänyt Fionalle ovia, suostunut kaikkialle mihin tyttö halusi, tarjonnut tälle kermakaljan ja auttanut vielä kantamaan ostoksia. "Entäpä herra täydellisyyden esikuva?" Eva uteli.

"Kirjaimellisesti täydellinen", Fiona nauroi ja alkoi sitten kertoa yksityiskohtaisesti treffeistään. Kun hän pääsi loppuun, muut tytöt katsoivat häntä oudosti. "Mitä?" Fiona ihmetteli. "Minä luulin, että te suutelisitte", Alanne huokaisi harmissaan. "Älä viitsi Alanne! Ei Remus ole sellainen. Sitä paitsi, Kelmit itse sanoivat, etteivät nämä seuralaisvalinnat olleet heidän itse päättämänsä. Tuskin Remus muuten olisi minua pyytänyt. Se oli taatusti joku veto", Fiona paasasi. Toiset tytöt alkoivat kikattaa ja hetken päästä Fiona yhtyi nauruun.