Drarry fan fiction (suomi

Luku 2. Matami Pomfrey

Odotin vessassa, että stondikseni häviäisi. Jouduin istuskelemaan vessassa hetken, koska päässäni oli vain tuo pitkä, hyvännäköinen, ruusuilta tuoksuva poika.
"MITÄ! Ajattelinko minä juuri noin MALFOYSTA!" Huusin itselleni pääni sisällä.

Vihdoinkin pääsin lähtemään vessasta. Olin lähtemässä oleskeluhuoneeseen, kun joukko puuskupuhin tyttöjä tuli minua kohti, päätin lähteä juoksemaan.
"Tytöt ovat kamalia, etenkin joukossa."
Mietin samalla kun hiukseni lepattivat tuulessa
Joka toi taas Malfoyn mieleeni, Malfoyn ja hänen hellän kosketuksen ihollani.
Pysähdyin yhtäkkiä ja sanoin kauhistuneesti itselleni

-Voi vittu, enkai mä ole homo.

Tai siis mitä muutakaan voisin tuossa tilanteessa ajatella kun mieleeni kokoajan pulpahtaa Malfoy, Malfoy jota olen vihannut neljä vuotta.

Kun vihdoin pääsin rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen takan ääressä minua odotti Neville, Ron ja Dean.

-Ovatko Hermy ja Ginny vielä syömässä? Kysyin.

-Ei, he itkevät makuusaleissa poikaongelmista. Kuului Lavenderin ääni nurkasta.

-Okei, mä lähen ottaa nopeet päiväunet ennen loitsuja, sanoin pojille takan ympärillä.

-Mitä loitsuja? Kysyi Ron.

-Meillä on seuraava tunti loitsuja, sanoi Neville Ronille.
Ron hymähti vastaukseksi.

Kun pääsin makuusaliin tarkistin paikan eikä sielä ollut muita kuin minä, joten kaivoin lasinsirun laukustani ja aloin viillellä käsivarttani sillä. Aloin oikeasti nukkumaan, kun olin saanut veret pyyhittyä käsistäni.
Nukahdin melkein heti kyyneleiden peittäminä. Kun heräsin katsoin heti kelloa joka näytti 13.32 olin myöhästynyt loitsutunnilta ajattelin. Hyvä minä
En jaksanut mennä tunnille, joten kävelin horjahdellen vähän väliä sairaalasiipeen.

-Minun pääni on tosi kipeä, sanoin matami Pomfreylle. Matami kuljetti minut sängylle, koko huoneessa oli vain minä ja matami Pomfrey. Matami toi minulle lääkettä päänsärkyyn.

-Olet täällä kaksi pakollista tuntia, jos oireet eivät ole siihen mennessä loppuneet jäät vielä sen jälkeenkin. Sanoi matami annettuaan lääkkeen

-Mutta minulla on huispaus harjoitukset seuraavalla tunnilla, valitin matamille.

-Ei voi mitään, Hän vastasi minulle tympeästi.

Olin maannut sairaalasängyllä jo kuolettavan kauan, kunnes Pomfrey tuli takaisin huoneeseen ja mittasi verenpaineeni velhomitalla. Hän katsoi tuloksia yllättävän pitkään kunnes kysyä töksäytti

-Milloin viimeksi olet syönyt ja mitä?

Yritin keksiä jotain koska en varmasti olisi kertomassa Pomfreylle syömättömyydestäni

-Suures... olin vastaamassa kunnes Pomfrey keskeytti minut sanomalla

-Odota, odota haen muistioni. Matami kipaisi hakemaan pienen vihon. -Voit aloittaa.

-Suuressa salissa, Puuroa marjoilla, viinirypäleitä ja kurpitsamehua.

-Oletko varma? Kysyi matami katsoen minua lasiensa takaa.

-Varma, vastasin pistäessäni kädet ristiin ja katsoessa ylös. Oletin että Pomfrey kysyi sitä minulta velhomittarin tuloksien takia. Katsoin kun matami käveli huoneesta pieneen toimistoonsa.

Odotin taas liian pitkään ennenkuin ovet aukesivat. Hermione ja Ron juoksivat luokseni riidellen taas jostain tyhmästä.

-Hei Harry, sanoi Hermione katsoen minua lempeästi, mutta kääntäen päänsä Roniin päin ja vaihtaen kasvoillensa vihaisuuden ja ärsyyntyneisyyden sekoittavan ilmeen.