Yksi sointu ja kaikki on ohi

9- Lierihattu

Kello löi yhdeksän ja olimme siirtyneet läheiseen baariin oltuamme pari tuntia asunnollani. Istuimme nurkkaloosissa ja jokaisen edessä komeili tuoppi jos toinenkin.

En ollut vielä kerennyt udella Katjalta tietoa tämän tunteista toista laulajaamme kohtaan, sillä Mikko oli koko ajan äänessä. Tällä hetkellä hän valitti siitä, kuinka meidän yhtyeemme ei ollut kolmessa vuodessa noussut huippusuosioon, vaikka muut suomalaiset bändit paistattelivat parrasvaloissa.

"Mehän ollaan paljon parempia ku joku saatanan Hanoi Rocks! Ja mitä vittua se Dingo kerää jotain hysteriaa", hän sopersi.

"Haluutko sä oikeesti olla joku teinityttöjen märkä päiväuni?" Katja kysyi huvittuneena.

"No.. en... mut tajuutte kyllä!"

Katsellessani Katjan tapaa käyttäytyä Mikon seurassa, oli ihastuminen ilmiselvää. Hän katsoi miestä silmät tuikkien ja halusi olla tämän lähellä. Ennen ajattelin sen vain hyvän ystävyyden merkkinä, mutta nähtävästi siinä oli pelissä jotain muutakin.

Katja nousi ylös käydäkseen vessassa, ja päätin käyttää tilaisuuden hyödykseni.

"Mikko", aloitin ja mies nosti katseensa minuun. "Mites naisasiat?"

Mikko mietti vastaustaan hetken. "Eipä mitään kummempia", hän lopulta sanoi.

"Ei oo ketään mielessä tai..?"

"Ei oo ei. Tai oikeestaan- äh, ei mitään."

"Hei! Nyt kerrot", vaadin.

"No okei. Se on Katja", Mikko mutisi. Lätkäisin käteni suuni eteen, etten olisi alkanut hihittämään kuin pikkutyttö.

"Siis Katja? Meidän Katja?" kysyin vielä varmistaakseni. Mikko nyökkäsi.

"Mitä vittua sä siinä virnuilet? Ei oo yhtään hauskaa", hän sanoi.

"Tietäsitpä vaan", myhäilin tyytyväisenä.

"Tietäsin mitä?"

Ennen kuin kerkesin sanoa mitään, Katja palasi vessareissultaan.

"Miks sä näytät siltä ku sun juomaan ois laitettu jotai astetta vahvempaa?" hän kysyi viitaten naamallani olevaan idioottimaiseen virneeseen.

"Niin kävi", Mikko sanoi sarkastisesti. Katja istui tämän viereen hämmentyneenä ja minun oli pakko rauhoittua.

"Mites Iida?" Mikko kysyi ja tämä todisti, että alkoholi oli noussut tämän päähän. Hän toisteli aina samat kysymykset ollessaan kännissä.

"Sä oot kysyny ton jo viis kertaa tän illan aikana", naurahdin ja Mikko näytti hämmentyneeltä.

"No mut.. njääh, ihan sama", hän tuhahti ja jatkoi oluen kittaamista.

▪︎▪︎▪︎

Noin kuukautta myöhemmin silmäni rävähtivät auki, kun kuulin koputusta ovella. Nousin hitaasti ylös ja katsoin ovisilmästä nähdäkseni Katjan virneen. Avasin oven vaivautumatta laittamaan edes vaatteita päälle, on hän pahempaakin nähnyt.

"Mikä päivä on ja mitä kello on?" kysyin ensitöikseni, sillä harvemmin Katja tulee aamuvarhain käymään. Eikä minulla ollut hajuakaan siitä mikä päivä oli, sillä viime päivät olivat menneet nukkuessa.

"Kello on melkein kolme ja nyt on syyskuun 20. päivä", Katja sanoi ja sain melkein sydänkohtauksen.

"Ei helvetin helvetti", huudahdin ja menin suoraan vaatekaapilleni.