Kellon lyödessä viisi lähdin kämpästäni. Otin pari olutta mukaan, sillä veikkasin, että Villellä ei ole alkoholijuomia kotonaan. Autoon päästyäni mietin, että miksi helvetissä olin menossa pippaloihin, joissa olisi minua kaksi vuotta nuorempia elämänkoululaisia. Päädyin siihen tulokseen, että kaksi vuotta on loppujen lopuksi aika pieni ikäero, etenkin kun kaikki ovat täysi-ikäisiä– ainakin melkein.
Puolen tunnin päästä kaartelin Hyvinkäällä etsien Pengerkoskenkatua. Kun se viimein löytyi, piti vielä etsiä talo numero 2. Sekin löytyi nopeasti. Kaarsin omakotitalon pihaan ja nousin autosta. Ville oli jo minua vastassa kuistilla.
"Moi", huusin.
"Moi. Pate ja Urho on jo täällä, Iida ja Maija tulee myöhemmin. Vittu mikä homma saada ne tänne", Ville päivitteli. Muistaessani Iidan tulevan paikalle mieleni teki heti lähteä. Ei tästä voisi mitään hyvää seurata
"Ei yllätä", naurahdin ja menimme sisälle.
"Hei jätkät, tässä on mun serkku Olli. Olli, Pate ja Urho, Pate ja Urho, Olli", Ville sanoi. Nyökkäsin molemmille.
"Moro moro. Ville kerto että sä soitat jossai bändissä?" toinen pojista, se mustatukkainen uteli.
"Joo, näin on", vastasin.
"Vähäks siistii", hän sanoi. "Mikä sen nimi olikaa?"
"Angelback", sanoin. "Oot saattanu kuulla meiän biisin radiossa. Bed Of Knives."
Poikien silmät suurenivat. Nyt punahiuksinen alkoi puhua: "Siis.. se on sun biisi? Se on helvetin hyvä!"
"Samaa mieltä", tokaisin hymyillen.
"Onks teil millon seuraava keikka?"
"Eilen oli vika keikka hetkeen. Syksyllä on joku Stadissa. Saa tulla kattoo."
"Todellaki. Eiks nii Ville?" Pojat kääntyivät katsomaan Villeä, joka hinkkasi sohvapöydällä olevaa tahraa.
"Katotaa sitä sitte", hän vastasi ja nousi ylös. "Pate, millon ne kaks olikaa tulossa?"
"Puolen tunnin sisällä ne varmaa tulee", mustahiuksinen vastasi. Hän siis oli Pate.
"Eiks tänne oo siis muita tulossa?" kysyin.
"Myöhemmin illalla joo", Urho sanoi. Nyökkäsin ja katsoin ympärilleni. Talo oli aika perinteinen, ruskea parkettilattia ja sisustuksessa oli käytetty maanläheisiä sävyjä, ruskeaa, oranssia ja vihreää sun muuta. Olin käynyt täällä joskus pienenä, eikä paikka liiemmin ollut muuttunut.
"Otatko?" Pate kysyi ja ojensi olutpulloa minua kohti.
"Mulla on omat", virnistin ja näytin kolmea pulloa kainalossani. "Voinks viiä nää jääkaappiin?"
"Siitä vaa", Ville huikkasi. Laitoin kaksi pulloa jääkaappiin ja yhden korkkasin. Istuin samettisohvalle ajatuksiinsa syventyneen serkkuni viereen.
"Maa kutsuu Viljamia", sanoin ja taputin tätä selkään. Ville näytti transsista heränneeltä. "Mitä mietit?" kysyin.
"En mä mitää– tai no. Kutsuin tänne yhen tytön mun luokalta", hän sanoi.
"Oho! Nii sitä pitää", hihkaisin. "Onks jotain isompaaki meneillään?"
"En mä tiiä. Oon ollu siihen kusessa jo vähän aikaa ja se ihan varmana tietää", Ville kertoi. "Varmaa tuli ihan kohteliaisuudestaki tänne."
"Älä puhu paskaa. Kato nyt itteäs! Jos oisin homo eikä oltais sukua, kävisin ihan kuumana suhun", töksäytin ja kaduin heti sanomaani. Urho ja Pate kääntyivät katsomaan minua ja tirskahtivat. "Tai siis– no, tajusit pointin."
KAMU SEDANG MEMBACA
Yksi sointu ja kaikki on ohi
Fiksi Sejarah"Miten mun elämä kusee just nyt näin pahasti?" Eletään vuotta 1985. Ollin bändillä pyyhkii hyvin ja keikkoja pukkaa. Mikäänhän ei voi mennä pieleen kun huippu on vasta edessä, vai? Entä voiko yksi yhteentörmääminen tuoda takaisin vanhat tunteet? TW:...
