Full Moon 3

chapter 1: fresh start

Sipaisin hiussuortuvan korvani taakse, pois kasvojeni tieltä ja astuin luokkaan hymyillen. Nadette tervehti minua huoneen toisesta päästä ja heilautin kättäni takaisin, Lorin kohottaessa katseensa.

"Tämä on niin outoa." Nadette puhahti ja katsoi meihin molempiin. "Viimeinen lukio vuosi, virallisesti alkanut."

Istahdin nyökytellen Lorin taakse ja katseeni kävi muussa luokassa. Tunti alkaisi parin minuutin päästä, mutta kolme poikaa puuttui takapenkeistä. Oli varsinaista tuuria, että täysikuu oli tänä yönä ja vaikka pojat tulivat siitä huolimatta yleensä kouluun, välillä oli näitä kertoja jolloin Devon kielsi heitä. En vieläkään tiennyt kunnolla miksi. Mutta olin kuullut opettajilta, että he saattaisivat joutua uusia joitain kurssejaan sen takia. Mandylle oli käynyt niin. Hän oli meitä muita vuoden vanhempi, mutta palaisi vielä kesän jälkeen kouluun, suorittamaan muutaman kurssin uudestaan.

Tajusin Nadeten vilkuilevan minua kun äidinkielen opettajamme käveli luokkaan.

"Ei kai sun miehesi sentään ensimmäisenä päivänä lintsaa?" Hän kysyi vitsillään, mutta aavistuksen hämmentyneenä. Pyöräytin silmiäni, mutta hymyilin. Sanoin äänettömästi hänen sekä Lorin suuntaan: Selitän myöhemmin.

Koko tunnin ajan, ajatukseni harhailivat aivan jossain muualla kuin kieliopissa. Lähinnä siinä, että totta, viimeinen vuosi tässä koulussa oli alkanut. Todennäköisesti viimeinen vuosi tässä kyläpahassessakin. Halusin hakea Edmontonin yliopistoon, ehkä jopa kauemmas. Mutta niihin päästöksiin olisi vielä aikaa. Tuntui omituiselta, että kaikki oli vihdoin... hyvin. Ilmapiiri oli iloinen, myöskin lauman keskuudessa. Vaikka takaraivossani silti kyti se, mistä Devonkin oli ohimennen maininnut viikko sitten, lauman jäseniä surmannut otus tai henkilö ei vieläkään ollut jäänyt kiinni. Mutta se ei silti vaikuttanut enää meidän päivittäiseen elämään. Uusia mystisiä kuolemia ei ollut.

Kaikki oli hyvin.

-

Astelin koulupäiväni jälkeen, kohti tuttua vaaleaa taloa. Olin luvannut äidilleni, etten kävisi tänään Coreyn luona, koska olisi täysikuu, mutta eihän hän koskaan saisi tietää. Kertoisin vain käyneeni Nadeten kanssa kaupungilla tai jotain. Soitin ovikelloa ja hypistelin kädessäni muutamaa monistetta, jotka olimme saaneet tänään tunneilla, jotka antaisin Coreylle.

Mutta ovea ei avannutkaan minun poikaystäväni vaan hänen Alfansa. Katsoin mieheen hämilläni.

"Tiesin, että tulisit tänne." Devon ärähti. Tunsin punehtuvani ja nostin monisteita kädessäni.

"Tuon vain nämä."

Devon tuhahti, mutta astui sivuun jotta pääsin sisälle. Kävi ilmi ettei hän ollut ainoa, joka oli visiitillä Coreyn luona. Koko lauma oli siellä, tai siis vain nuoret, jotka eivät olleet olleet koulussa. Mandy hymyili minulle olohuoneesta, mutta katseeni kohtasi nopeasti Coreyn oman. Yritin olla miettimättä sitä, mitä olimme aluksi sopineet kun olin tulossa tänne, tai punehtuisin vielä lisää.

"Oikeastaan ihan hyvä, että olet täällä, asia koskee periaatteessa sinuakin." Devon ilmoitti ja kävelin hänen perässään peremmälle olohuoneeseen, Coreyn luo. Annoin moniste nipun hänelle.

"Sori, mutta missä mun monisteet on?" Nick kysyi hieman Coreysta oikealla. Pyöräytin silmiäni. "Ei kun hei ihan totta-"

Devonin yskäisy hiljensi hänet ja käännyimme kaikki katsomaan Alfaan. Mies selvästi päätti olla kiertelemättä aihetta sen enempää ja laukoi sanat huoneeseen:

"Aion aloittaa tarkemmat tutkimukset Yamalin kuolemasta. Aion etsiä murhaajan käsiini."

Kaikki vaihtoivat hermostuneita katseita.