Kokoelma ajatuksia, luulisin
Mä en nyt oikein osaa sanoa
Mä haluaisin
Saada olla
Ihan yksin
Jossain pehmeässä
Missä olisi lämmin
Missä mä en joutuisi kuuntelemaan ikäviä sanoja tai
Sellaisia
Ei-suoranaisia
Haukkumisia
Missä mä voisin olla ihan yksin
Ihan rauhassa
Turtuneet ovat aivot ja
Avain hukassa
Täytyy juosta jotta pääsee karkuun sateesta
Mutta siltikään mä en tiedä
Mitä mä haluan
Tästä saada
Ja revin kaiken
Itsessäni
Jotta saisin sen selville
Mä olen yhden romahduksen päässä
Suuresta romahduksesta
Nyt en romahda
Nyt mä tuijotan kattoa
Ja totean, että
Mä en tiedä
En oo sentään ainut
Jolla elämä on hukassa
Ja vaikka mö tiedän, että näille poluille sä et eksy
Ja mö tiedän, että mä olen varmasti viimeinen ihminen, jonka kanssa sä meistä aloittaisit keskustelua
Mä silti nautin
Täysin siemauksin
Tästä huomiosta jota mä sulta sain
Mä olen kymmenen vuotta
Miettinyt ja
Istunut
Soittanut ja
Soittanut
Ja mä haluan nähdä tulosta
Sentään jotain on käynyt
Ja jonkinlaisen merkin olen jättänyt
Vaan riittääkö se
Istuminen sateessa on märkää ja kylmää
Pian tulee taas talvi ja sitten itkettää paljon
Talvisin on kaikki jotenkin raskaampaa
Vaan kyllä se siitä
Epätoivoinen tie vie ehkä myös tän luokka-asteen låpi ilman suurta pudotusta
Sitä toivomme kovasti
Kolmisin ja nelisin
Ja sä et edes ole tietoinen
Ja silti rikot mua aina vähän lisää
Siltikään en saa susta ja sun katseesta tarpeekseni
Voi luoja, mihin oon taas joutunu
