Vaikeaa, kun on monta henkilöä joista pitäisi tehdä tietynlaisia päätöksiä. Siis sellaisia, kuka nyt on se pahis ja kuka mukava. Entä oonko mä niiden tarinassa se hyvis vai pahis? Oonko omassani hyvis vai pahis
Kello on nyt hetkinenn
0:00
Oho
Just ajallaan
Yleensä mä viskaisin ilmoille säälittävän ja typerän "toiveen" mutta nyt ei sellaselle oo motia
Tiiättekö, kun joskus se "järkevä" minä palaa takasin päähän, ja sit kysyt iteltäs, et miksi sä oot tehny näin. Miksi.
Se järkevä minä saa mut usein katumaan, mut onneks järkevää minää ei näy nykyään paljon. Joskus öisin se palaa tonne aivojen perukoille kolkuttelemaan ja nuhtelemaan tyhmistä asioista, mitä on tapahtunu
Kannattiko?
Liika on liikaa ja "järkevä"-minä tietää sen. Mä en tosin tiedä. On hankalaa kun on monta eri persoonallisuutta, joiden mukaan pitää elellä eri ihmisten seurassa. Oonko mä kenenkään kanssa oma itseni? Mikä ees on se "oikea" minä?
Millanen ihminen se on
Kuinka paljon se eroaa tänhetkisestä vallitsevasta persoonasta?
Vaikea sanoa. Itseään pitää etsiä monin tavoin ja tää nyt ilmeisesti on sellasta etsimistä.
Elämä tuntuu joskus kovin yksinäiseltä. En ees tiedä miksi. Joskus vaan on semmonen fiilis.
Vähän niinkun ahdistus. Joskus sille on syy, mutta joskus sun päässä kolisee ja rinnassa tykyttää ilman syytä. Joskus tuntuu että pää räjähtää ja sisuskalut sanoo itsensä irti ja hengittämisestä tulee vaikeaa, ilman syytä. Sit pitää vaan muistaa jatkaa hengittämistä. Se on fiksua. Hengittää.
Pitäsköhän nukkua?
Kaikki muutkin varmaan nukkuu jo.
Ehkä mä nukun.
