Ja sinä iltana mä itkin
Mä itkin hyvin paljon pienellä kerällä maatessani sängyn nurkassa
Mä itkin sua
Ja mä itkin mua itseäni myös
Ja mä tiesin, että itku ei tähän kipuun ja tuskaan auta
Se pitää kohdata ja siitä täytyy päästä yli
Vaikka mikä olisi
Silti mä itkin
Vuolaita raivon ja surun kyyneleitä mietiskellen sitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan
Mä pystyn näkemään tunnelin päässä valoa, mutta tunneli on pitkä ja nyt mä en voi jäädä taas paikoilleni
Mä juon yksin pöydässä ja kuuma höyry sumentaa mun mielen
Mä en omista silmälaseja, vaikka sellaiset ehkä tarvitsisinkin
Kenties silmälaseilla mä näkisin myös sut tarkemmin, ja sitten mä ehkä myös ymmärtäisin kaiken
Nyt mä en ymmärrä, ja ymmärryksen puute saa mut vihaiseksi ja turhautuneeksi
Ja ennen kaikkea surulliseksi
Tai en osaa sanoa
Luulisin, että mä en ole enää ennallani, enkä mä tiedä, onko entiseen paluuta
Haluankohan mä edes palata ennalleni
Ehkä mä haluan vain kadota, ja piileksiä kiven juuressa siihen asti, että pöly laskeutuu, aurinko laskee ja sitten mä pystyn viimeinkin elämään kunnolla
Tai ehkä, ehkä tämä olikin vain tässä ja on aika sanoa hyvästit lopullisesti
Tai ei lopullisesti
Ei sitä koskaan tiedä
Ehkä me molemmat , sinä ja minä ja me, ja se pieni toivo mun sisällä, ymmärretään silloin jotain paremmin
Ehkä kaiken ei vaan kuulu olla niin
