Haluun pyytää anteeks sitä, millanen ihminen musta on tullu. Tai siis. Musta on tullu ihan helvetillisen rasittava. Pahoittelen siitä.
Mutta tosiaan.
Lopussahan kuitenkin kaikki kuolee jossakin vaiheessa. Jotkut aikasemmin ja jotkut sit myöhemmin. Jotkut jonkun toisen käsissä, jotkut onnettomuudessa, jotkut omasta tarkotuksesta.
Eli onko millään enää oikeastaan väliä?
Jos me kuollaan jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, mitä hyötyä täällä on tallustella päivittäin ja väsyttää itseään tyhmillä asioilla, joita päivän mittaan mieleen kasaantuu?
Jotkut tajuaa, miksi ne on täällä vielä, ja miksi ei kannattaisi lähteä. Mä en sitä vielä ole tajunnut. Mä oon vähän niinku. Sulkeutunu?
Tai siis silleen, että kyllä mä oon sosiaalinen ja niin edelleen, mut niinku. En mä enää tee mitään. Ennen mä kävin ulkona, vietin aikaa kavereiden kanssa varmaan päivittäin, lähin innoissani harrastuksiin ja tykkäsin siitä, mistä mun senhetkinen elämä koostu.
En mä nykyään muuta puuhaile kun soita pianoa varmaan neljä tuntia päivässä, koska se on ainut asia missä mä olen enää hyvä.
Anteeks ku valitan taas
Pitäs ehkä painuu takasin sinne mun omaan ryhmään whatsappissa
