Ja kuten päiväkirjan olla pitää, se on salainen ja tämä osa voisi jäädä lukematta kaikilta, jotka tänne joskus saattavat eksyä
la 7.1.2023
klo 0:29
Makaan sängyssä. Sammutin valot tunti sitten, ja kun äiti kurkisti oven raosta huoneeseen, teeskentelin nukkuvaa.
Tänään aika on madellut normaalia hitaammin. Huonosti nukutun yön jälkeen tallustelin alakertaan. Yön aikana näin unen jos toisenkin, mutta pyörin sängyssä levottomasti selkä kipeänä suuren osan yöstä.
Katsoin Ultra Bran konsertin areenasta ja tunsin oloni iloiseksi katsellessani peilikuvaani huoneeni pikkuruisesta peilistä. Tänään olo oli itsevarma. Pidimme yllätys-family bonding -hetken isän ja äidin kanssa ja katsoimme kokkiohjelmaa, jossa vaaleahiuksinen amerikkalainen nainen taiteili englantilaisia aamiaisherkkuja. English muffin ja sen monenmoiset paistovaiheet jäivät mieleeni.
Kaupassa ei ollut basilikaa eikä kesäkurpitsaa. Äiti ei pystyisi valmistamaan itselleen hernepastaa. Hän pettyi saapuessamme kotiin. Ostin sushia, itselleni ja pikkusiskolleni. Hän oli iloinen siitä.
Makasin kuusi tuntia sängyssä. Aika mateli hitaammin kuin koskaan ja haydayn ja instagramin selaamisen välissä sain kummallisia itseinhon aaltoja. Tunnustelin loman aikana kasvaneita reisiäni ja vatsaani. Inhoten sitä, etten ollut ulkoillut kunnolla ainakaan viikkoon.
En mä silleen halua kuolla. En todellakaan. Mä rakastan mun ystäviä ja perhettä ja harrastuksia ja tuttavia ja ylipäätään mun arki on aika mahtavaa. Mä ehkä oon vaan tosi uupunut kaikkeen.
Osaisinpa mä pukea sanoiksi kaiken sen, mitä mä tunnen sua kohtaan.
Ja sen mitä mä tunnen päivittäin.
Jos luit tänne asti, niin hyi sinua. Päiväkirjoja ei sovi lukea.
xoxo, gossip girl
