Mä heräsin helvetilliseen päänsärkyyn. Kuuma oli kuin helvetissä ja kaiken lisäksi joku oli aivan kiinni mun kyljessä. Mä en jaksanut edes avata silmiäni katsoakseni kuka se oli... ei siinä mitään uutta ollut. Niko se kuitenkin vain oli.
Mä en ollut varma olisko pitänyt mennä vetämään kourallinen särkylääkkeitä, oksentaa vai vaan jäädä sänkyyn koko päiväksi. Jollain tasolla kaikki kuulosti houkuttelevalta.
Jonkun käsi huitaisi mua kasvoihin ja sai mut viimein avaamaan silmäni. Mä olin hämilläni, sillä mun ympärillä oli käsi, joka ei todellakaan ollut sama joka mua huitoi.
Niko makasi toisella puolella silmät kiinni. Se vaikutti silti olevan jo hereillä. Toisella puolella taas makasi Joel aivan raatona. Mä en ollut edes varma oliko se enää hengissä.
Mun oli päästävä ylös sängystä, sillä vesi oli ainut asia mitä mä tällä hetkellä halusin kuolemaa enemmän. Yritin epätoivoisesti kömpiä Joelin yli sitä herättämättä mutta kuinka ollakaan tuo darrainen olento havahtui mun liikkeisiini ja mumisi omiaan. Se tarttui mua vyötäröltä ja veti takaisin viereensä. Voi vittu nyt...
"Et millään viitsis päästää irti" tokaisin. Mä kuulostin siltä kun olisin vetänyt viiden kilon joulukinkun niiltä sijoiltaan. Mua oksetti. Mahtavaa...
"Vai haluutko että oksennan päällesi?" murahdin ja kampesin itseni uudelleen ylös. Joel ei pistänyt enää vastaan. Se oli jo uudelleen unessa ja kierähti Nikon vierelle. Söpö combo. Suorastaan oksettavaa..
Nousin horjuvin askelin sängystä ja lähdin suuntaamaan kohti keittiötä. Olohuoneesta kantautui puheensorinaa ja mun silmäni tavoittivat Tommin ja Aleksin. Tarkempi tarkastelu paljasti Ollin nukkuvan sykkyrässä sohvan nurkassa. Tällä kertaa unipaikat olivat siis jakautuneet näin...
"Huomenta aurinkoinen!" Tommi huudahti.
Vittuile nyt vielä vähän lisää... mä en edes vaivautunut vastaamaan sille. Tyydyin vain esittelemään keskisormeani ja painuin keittiöön nesteyttämään itseäni. Mun kurkkuni oli kuivempi kuin saharan autiomaa...
Hetken mä jo kuvittelin selviäväni eilisestä kuivin jaloin. Yleensä mä huomasin darran olemassaolon jo ennen kun edes heräsin, mutta nyt se päättikin yllättää ja iskeä näin.
"Viihdyitte hyvin samassa sängyssä" Kuulin Aleksin äänen takaani. Oli mulla sitten miten paha tappodarra tahansa, vittuilun mä havaitsin aina... ja jos tuo ei sitä ollut niin ei sitten mikään.
Mä olin eilen sellasessa kunnossa et olisin varmaan lusikoinut Santeriakin, jos se olis ollut paikalla. Santeri oli siis meidän managerimme. Mukava poika. Joskin suurimmilta osin aina vihainen. Siitä me varmaan saatiin syyttää ihan itseämme.
Käännyin ympäri ja katsoin Aleksia ilmeellä "sulje suusi tai minä teen sen".
"Et viitsis nyt" tokaisin väsyneenä ja vedin vesilasini ykkösellä tyhjäksi. Lisää, lisää...
Aleksi katsoi mua virnuillen. Sillä ei näemmä ollut aikomustakaan perääntyä. Mitäköhän mä taas olin mennyt tekemään. Yleensä tuo ilme ei tiennyt mitään hyvää ainakaan.
"Et sä haluu tietää mitä eilen tapahtu?" Se kysyi. Voi rakas dj, kun just se mua ei olis voinut vähempää kiinnostaa. Mä en olis jaksanut nyt yhtään. Ei kuitenkaan mitään normaalista poikkeavaa. Tai muuten vain mainitsemisen arvoista.
"Varmaan taas puolet illasta meni Nikon sylissä" totesin ja laahustin Aleksin ohi kohti olohuonetta jossa Tommi istui selaamassa puhelintaan. Olli kuorsasi kuin viimeistä päivää...
Lysähdin sohvalle ihan kuin suuremmankin urheilusuorituksen tehneenä. Darrassa jo muutama askel tuntui 100 metrin maailmanennätykseltä... vapise Usain Bolt!
"Itse asiassa Joelin" Aleksi korjasi. Mä katsoin sitä hämmentyneenä. Jotain yllättävää sentään. Oltiinhan me Joelin kanssa läheisiä ja niin poispäin mutta ei me koskaan oltu lähdetty samaan mitä Nikon kanssa. Se ei vaan tuntunut luontevalta edes ajatuksen tasolla.
Mutta kuten mä muistaakseni jo kerran totesin, vaihtelu virkistää.
"Jep.. olit sitä mieltä ettei se oo koskaan osannut tehdä fritsuja, joten näytit mallia" Tommi sanoi. Tuo kuulosti kaikkea muuta kuin siltä mitä mä olisin Joelin kanssa normaalisti tehnyt. Nikon kanssa perussettiä.. Mikä humalainen vetovoima meihin oli yhtäkkiä iskenyt.
"Ai tein sille?" En mä voinut lakata ihmettelemästä miten Niko oli yhtäkkiä vaihtunut Joeliin.
Jätkät näytti olevan vain innoissaan koko asetelmasta. Ehkä ne oli jo kyllästyneet katselemaan mun ja Nikon touhuja. Sehän ei olisi mikään ihme...
"Sit se nähdään kun se tuolta nousee" Ale naurahti.
Mä en jaksanut vaivata kipeää päätäni asialla sen enempää. Mitä niin ihmeellistä siinä sitten muka oli. Täysin normaalia menoa meille. Sekoilu vakio, henkilöt vaan vaihtuivat.
"JOONAS!!!" Kuului äkäinen huuto makkarista. Äänen omistaja oli selvästi Joel. Ei voinut mitenkään erehtyä. Se oli ilmeisesti huomannut mun eiliset tekoseni, jotka olivat kaiketi sitten totta.. hetken mä luulin sen olevan vain Alen vittuilua.
Makkarin oven suulle ilmestyi vihaisen näköinen takkutukkainen peikkoa muistuttava olento, joka tarkemmin tunnettiin myös nimellä Joel Hokka.
"Kato mitä sä teit!" Se huudahti osoittaen kaulaansa. Voi perkele... mä en aio valehdella. Se oli kaikkea muuta kun kaunis. Vai muka näytin mallia.. tuota linea ei ikinä pitäisi uskoa jos se tulee ulos humalaisen huulilta.
"Sori bro" naurahdin sohvan nurkasta.
Sitä ei hymyilyttänyt vieläkään. Ymmärrän tuskan. Ei muakaan olis naurattanut jos oma kaula olis näyttänyt tuolta. Mä voisin luvata edes yrittää hallita huuleni ensi kerralla. Hampaista puhumattakaan...
"Mä olin väärässä. Joel on se aurinkoinen" Tommi tokaisi.
Sen sanat sai kaikki muut nauramaan paitsi Joelin. Nikon se sai kömpimään jo ylös sängystä. Sillä näytti heti aamusta olevan selkeä visio siitä millä darra lähti. Jep.. Samalla kun oli tullutkin. Se asteli kaljatölkkinsä kanssa Joelin ohi ja nauroi vittumaiseen sävyyn nähdessään miehen kaulan.
"Mähän sanoin, Joonas on imuri" Se totesi ja tökkäsi oven suulla seisovaa miestä kylkeen. Se loi Nikoon murhaavan katseen ja poistui takaisin makkariin. Sitä ei huvittanut olla vittuilun kohteena sen pidempään vaikka eihän se itse ollut oikeastaan yhtään mitään tehnyt. Korkeintaan provosoinut mua saamaan aikaan moiset taideteokset. Ja se ei paljoa vaatinut...
Niko rojahti mun vierelle ja kaappasi mut veljelliseen halaukseen.
"Ens kerralla mun vuoro, vai mitä?" Se kuiskasi hymyillen. Eihän sille voinut olla nauramatta. Raukka oli ihan mustasukkainen kun mä olin välillä jonkun muun kanssa vaikka jätkällä itsellään oli tyttöystävä. Munhan tässä olis pitänyt olla mustis...
"Luulet sä et mä pystyn olemaan yhtä iltaa pidempään susta erossa?" Heitin takaisin.
Mies veti mua lähemmäs itseään ja pörrötti mun takkuisia hiuksiani. Jos mä vielä joskus saisin ne selväksi, mä olisin melko tyytyväinen itseeni...
"Missä kaljaa?" kuului tuttu ääni makkarin suunnalta. Joel oli saanut vaatteet päälleen. Ei se siis alasti missään kohtaa ollut mutta.. No.. kyllä te tiedätte mitä mä tarkoitin...
Meidän oli määrä lähteä huomenna aamulla takaisin stadiin, joten tänään kiskottiin ja huolella. Ilmeisesti heti aamusta alkaen. Mulla oli sen verran paha olo vielä eilisestäkin ettei millään olis viitsinyt ainakaan ihan vielä. Jumalauta! Mä olin kai tulossa vanhaksi kun ei enää alkoholikaan motivoinut kuten ennen. 27 kolkuttelee nurkan takana... vapise Kurt Cobain, täältä tullaan...
***
Näin tällä kertaa :) Seuraavassa osassa pureudutaan flashbackien syviin syövereihin ja kipuillaan tunteiden vittumaisessa maailmassa ::)
