Loved enough for you

"Pikkuskidi"

Aleksin nk

"Herätys, koulu alkaa!" Kuulen äidin huutavan keittiöstä. Hätkähdin hereille, kun tajusin, että tänään on ensimmäinen päiväni yläasteella. Juoksin keittiöön syömään aamupalaa. Toteutin muutkin aamutoimet nopeasti, sillä halusin olla ajoissa. Hain koulurepun huoneestani ja lähdin juoksemaan kohti koulua.

Saavuin ruokalaan, koska siellä jaettaisiin luokat. Istuin jännittyneenä yhden suurinpirtein minun pituiseni pojan viereen. Katsoin häntä päästä varpaisiin, jonka jälkeen katsoin, kun rehtori astelee ruokalan eteen. 

"Aleksi Kaunisvesi, 7A", Kävelen penkkiriviin, missä on muitakin 7A luokan oppilaita. Pian tuo poika, kenen vieressä istuin, kävelee kohti samaa penkkiriviä. Hänen nimi oli Olli. Olli Matela. Hän näytti hieman sellaiselta 'bad boylta'. Olli oli minua vuoden vanhempi. Opettajamme nimi oli, Marjatta. Hän oli ainakin 60-vuotias. Lähdimme kohti luokkaa ja matkalla Olli antoi läpyn suurinpirtein kaikille, jotka meni ohi. Muistan parin nimetkin. Oli ainakin Tommi ja Niko. 

Välitunnilla menin etsimään ollin, sillä ajattelin, että hän voisi olla hyvää seuraa. Löysin Ollin kahden lukiolaispojan seurasta. Menin moikkaamaan heitä. Kiinnitin heti katseeni tuohon minua hiukan pidempään poikaan. Hän oli kai Joel. En tiedä mitä tämä oli, mutta se tuntui ihan siltä, kun olisin 'rakastunut häneen ensisilmäyksellä'. Katsoin häntä päästä varpaisiin. "Kukas toi pikkuskidi on?" Joel kysyi. "Se on mun luokal, sen nimi on Aleksi", Olli vastasi puolestani. Minua ärsytti, että Joel sanoi minua pikkuskidiksi. Enhän minä nyt kuitenkaan niin pieni ollut. Enhän? 

Olimme jutelleet niitä näitä koko välitunnin. Kello soi joten tiemme erkanivat. Tai minä ja Olli mentiin samaan suuntaan, mutta Joel ja se toinen lukiolainen, joka taisi olla Joonas, lähtivät tietysti lukiolleen. Matkalla törmäsimme taas Tommiin ja Nikoon. Menin luokkaan ja istuin Ollin viereen. En oikein ollut varma, että olimmeko kavereita, mutta ainakaan hän ei häätänyt minua heti pois. 

Olli oli kova puhumaan tunnilla. Minulle ja Ollille sanottiin moneen kertaan, että pitää olla hiljempaa. Pari kertaa Olli vain näytti keskisormea opettajalle. Äitini ei olisi kyllä tyytyväinen, jos saisi tietää millaisia kavereita olen saanut. 

Ruokailu koitti, vihdoin. Nälkäni oli suuri, mutta tajusin, ettei Olli ollut menossa syömään. Hän tietysti lähti kauppaan. Seurasin häntä, koska en halunnut olla yksin. Matkalta hän otti mukaan Tommin, Nikon, Joonaksen ja Joelin. Kävelimme yhdessä lähikaupalle. Toivottavasti emme jäisi kiinni, koska äitini suuttuisi ihan hirveästi.

 Minä ja Joel odotimme, kun muut meni kauppaan. Kuulemma jotkut opettajat käyvät välillä tuossa kaupassa ja on kuulemma hyvä, että osa pitää vahtia ulkona. Tästähän minä vasta riemaannuin, kun kuulin, että meidän koulun opettajia voi tulla tänne. Enkä ymmärrä, miksi juuri minun piti jäädä vahtimaan, koska lukiolaiset saavat käydä ihan luvankin kanssa kaupassa, mutta en ruvennut vänkäämään vastaan, sillä en halunnut heidän pitävän minua ihan tyhmänä.

Katselin Joelia lumoutuneena. Hän oli komea ja todella söpö, mutta hän piti minua vain pikkuskidinä. Yhtäkkiä joel huutokuiskaa "Ei vittu!" Katson häntä hämmentyneenä, kun hän laittaa pojille jotain viestä. Huomaan vähän kauempaa lähestyvän ihmisen, jonka tunnistan koulumme opettjaksi. Voi ei. Nyt jään kiinni. Yhtäkkiä Joel tulee seisomaan eteeni ja suutelee minua. Niin kauan, että opettaja on kävellyt ohitsemme. Vatsassani oli, joku perhosten sukukokous, vaikka tiesin Joelin vain pelastavan minut jälki-istunnolta. Olin varmasti yhtä punainen kuin tomaatti. Tilanteessa oli ehkä ja vain ehkä jotain romanttista, kunnes muut tulivat kaupasta ja keskeytti tämän hetkemme.

-------------

Sanoja:507

Tein nyt tämmösen mis nää on nuorii, koska tykkään ite lukee niit ja tätä oli hauska tehä. Mitä te tykkäätte?

Ens viikol on syysloma ja meen mun mummille kaverin kaa, joten katotaa miten ehin tehä. Mut yritän tehä ainaki yhen päivässä.